Hankkiessani keväällä DJI Mavic Minin en aluksi ollut tyytyväinen kuvaamieni videoiden laatuun. Ihan priimaa ne eivät ole vieläkään, mutta opettelun ja kokeilujen myötä suunta lienee silti oikea. Menneen kesän aikana kopterivideoita onkin syntynyt aika monta.
Yksi kirkkaassa valossa tapahtuvan kopterikuvauksen ongelmista on se, että automatiikan valitseman lyhyen valotusajan vuoksi videokuvasta voi tulla hiukan yliterävää. Valotusaikaa voi yleensä säätää, mutta aukkoa välttämättä ei, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää käyttää himmentävää suodinta.
Heinäkuisen kesälomareissumme jälkeen päätinkin panostaa lisää videokuvaukseen, ja hankin Mavicin nokalle muutaman harmaasävysuotimen (ND 8/16/32/64). Sparkiin niitä löytyi ennestäänkin, mutta koska olen videokuvannut sillä aika harvakseltaan, suotimista saavutettava hyöty on ollut aika pieni.
Harmaasävysuotimen avulla valotusaikaa voi kasvattaa niin, että jokaiseen yksittäiseen kuvaan tulee hiukan liike-epätarkkuutta, jolloin liike näyttää videolla pehmeämmältä. Samalla valotusajan voi asettaa niin, että se on johdettu käytetystä kuvataajuudesta. Esimerkiksi 30 fps (frames per second) -nopeudella kuvattaessa hyvä lähtökohta valotusajalle on 1/60 s.
Jos aukko ja valotusaika ovat jokseenkin lukittuja, millainen suodin kopterin keulaan kannattaisi minäkin päivänä asentaa? Kahta tumminta versiota (ND32/ND64) ei kovin usein tarvinne, mutta ND8- ja ND16-vaihtoehtojen välillä voi joutua arpomaan.
Päätin testata asiaa, joten ajelin melko tyypillisenä pilvipoutaisena päivänä Suovun metsiin kuvatakseni muutaman otoksen sekä ND8- että ND16-suodinta käyttäen.
Käytin molemmissa tapauksissa valotusaikaa 1/60 s, mutta kasvatin kuvauksen aikana ISO-arvoa 100 → 200 → 400 → 800. Tarkoitukseni oli siis selvittää, kumpi suodin toimii tyypillisenä kesäpäivänä paremmin ilman että ISO-arvoa täytyy kohtuuttomasti kasvattaa.
ND8-suodinta käytettäessä ISO 100 tuntuisi riittävän, koska jo ISO 200 -arvolla pilvet katoavat taivaalta. ND16-suotimella puolestaan ISO 100 tuottaa hiukan tumman kuvan, mutta ISO 200 on parempi (ja ISO 800 hyödytön).
Vaikuttaisi siis siltä, että ND8 on sopiva valinta puolipilviselle kesäpäivälle. Kirkkaassa auringonpaisteessa ND16 saattaa olla parempi, ja keväthangilla voidaan tarvita vieläkin tummempia vaihtoehtoja.
ISO-testin lisäksi kuvasin myös pari otosta vertaillakseni FullHD- ja 2.7K-tarkkuuksia. 4K-kuvaahan Mavic Minillä ei edes saa, mutta tuoko 2.7K jotain lisäarvoa? Näissä testeissä on käytetty ND8-suodinta (30 fps, 1/60 s, ISO 100).
Videoita ei ole kuvattu ihan samasta kohtaa, mikä vaikeuttaa vertailua, mutta mielestäni 2.7K-kuva näyttää hiukan terävämmältä, ainakin kulmissa. Sen tiedostokoko on (tässä testissä) noin 15% FullHD-versiota suurempi, mikä on hyväksyttävissä.
Kaikista tärkein testi jäi kuitenkin vielä tekemättä: kuinka paljon suotimen käyttö (ja pidempi valotusaika) ylipäänsä pehmentää videon liikettä?
Voisi ajatella, että suotimesta olisi enemmän hyötyä silloin, kun käytetään matalampia kuvataajuuksia (24/25 fps). Itse kuvaan kaikki otokset 30 fps-nopeudella, joka muutenkin näyttää sulavammalta kuin 25 fps. En tosin ole varma, johtuuko 25 fps -nopeuden karkeus pienemmästä taajuudesta vai siitä, että se ei ole yhteensopiva tietokoneen näytön kuvataajuuden kanssa.
Still-kuvia (tai vakakuvia, kuten suomalainen vastine kai kuuluu) otettaessa suodin ei ole kovin hyvä, koska ilmassa ollessaan kopteri pysyy harvoin täysin paikoillaan, joten yksittäiskuvista voi tulla epäteräviä. Yleiskäyttöä ajatellen tämä on ongelmallista, koska kopteria ei viitsisi laskea maahan vain suotimen asentamista tai poistamista varten.
Itse kuvaan kaikki otokset joko suotimen kanssa tai ilman sitä, kumpi nyt sattuu olemaan käytössä. Korkealta otetuissa ilmakuvissa pieni epäterävyys ei onneksi erotu yhtä pahasti kuin lähikuvissa. Mutta ehkä tätäkin pitäisi tarkemmin tutkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti