Kahden Nellimissä vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa. Alustavan suunnitelmamme mukaan ajaisimme takaisin Ivaloon ja sieltä edelleen pohjoisemmaksi, kenties Karigasniemelle ja Norjan kautta Hettaan.
Tässä vaiheessa sääennuste kuitenkin alkoi vaikuttaa matkamme kulkuun. Poutasää oli vaihtumassa epävakaiseen säätyyppiin, ja etenkin Länsi-Lapissa sadetta voisi tulla runsaasti. Luovuimme tavoittelemasta länttä ja päätimme yrittää väistellä sateita maan itäosassa.
Päivä kuitenkin alkoi niin, että ajelimme Paatsjoen sillalle. Varsinaista syytä ei ollut, mutta tuntui siltä, että sillalla pitäisi käydä.
Nellimistä on kai joskus ollut tarkoitus rakentaa tie Norjan puolelle, mutta asia on edennyt aika hitaasti. Ilmeisesti kyse on siis Kessintien jatkosta. Mahtaneeko hanke toteutua, kun Nellimiin tuleva tie on nyt saatu kuntoon?
Aiemmin Savukoskella ollessamme näin jossain jutun naisille suunnatusta Korvatunturi triathlonista. Yllättävän vuolaasti virtaavaa Paatsjokea katsellessani pohdiskelin, että myös Nellim triathlon voisi tapahtumana toimia:
- Ensin paarmoja pakoon juosten Nellimistä Pyhävaaran kautta Pahtajärvelle, ja sieltä edelleen Kuolemajärvi kiertäen Matkamiehen ristille.
- Fillarilla takaisin Nellimiin ja Paatsjoen sillalle.
- Lopuksi uiden joku sopiva matka sillalta Paksuniemen suuntaan.
Uinti olisi epäilemättä suorituksen herkullisin osuus. Väsyneenä vastavirtaan kroolaten ei olisi varaa virheisiin. Jos antaa periksi, virta vie ensin rajavyöhykkeelle, sitten Venäjälle, ja lopulta... no, Siperian reissu rajaloukkauksesta kai seuraisi.
Oma päiväohjelmamme olisi kuitenkin kevyempi. Tekemistä etsiessäni kartasta pomppasi esiin Veskoniemessä oleva Juurakkovuopajan luontopolku. Polku oli lyhyt, mutta sen päässä odottaisi lintutorni, ja rannan lähellä oleva vesialue näytti kartassa hauskalta. Käydäänpä katsomassa!
Joensuunkenttäsaari ympäristöineen onkin pieni kummajainen muuten kivikkoisessa Inarijärvessä.
Heinittynyt alue on lintujen suosiossa, mutta ilmeisesti alueen kiinteämmillä saarekkeilla on joskus ollut asutustakin.
Me lompsimme vain kuivaa maata pitkin rannassa olevalle lintutornille, joka tosin oli remontissa ja siten suljettu.
Aivan lahoamispisteessä torni ei vielä näyttänyt olevan, mutta toki peruskorjaus kannattaa tehdä ennen kuin torni kaatuu tai portaat pettävät.
Illaksi päädyimme Tankavaaran kultakylään. Majoitusvarauksen jo tehtyäni paikan sijainti lähellä 4-tietä alkoi vähän hirvittää, mutta lopulta alueella oli hyvinkin rauhallista.
Uudet hotellihuoneet olivat pienehköjä, mutta viihtyisiä.
Tankavaarasta kai yhä löytyy kultaa. Silloin vaaralla lienee enemmänkin hulinaa, mutta nyt kultakylä oli jo mennyt kiinni, joten kuvasinpa vain aikani kuluksi kylän raitilla pienen videon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti