Hotelli Riekonlinnan take away -aamiainen oli osoittautunut köykäiseksi, joten päätin täydentää sitä Kuukkelista ostamallani myslijogurtilla. Tästä tietysti aiheutui, että seuraavana aamuna aamiaispaketin sisältämät porkkanat olivat myös vaihtuneet myslijogurttiin, vieläpä samaan laatuun.
Kun vaimo ei ruokarajoitteiden vuoksi voinut syödä omaansa, minun aamiaiseni sisälsi kolme purkkia jogurttia... No, jogurtti on kyllä hyvää, etenkin luonnonjogurtti.
Saariselältä matkamme jatkui pohjoisemmaksi, tai oikeastaan koillisemmaksi, kohti Nellimiä. Meillä oli ennestään hyviä muistoja Nellimin erähotellista, jonka palveluihin ajattelimme jälleen tukeutua.
Ennen Nellimiä päätimme kuitenkin piipahtaa hauskan näköisellä harjulla, joka meni Raja-Joosepin tieltä erkanevan Nangujärventien poikki. Parinkymmenen kilometrin pisto ennestään tuntemattomalle soratielle mietitytti hieman, mutta tie osoittautui lopulta ihan hyväkuntoiseksi. Vain yhdessä kohden vesi oli hiukan syönyt tiepohjaa, mutta oli siitä ajettu yli matkailuautollakin.
Nangujärvelle avautuvia maisemia oli tarjolla jo alkumatkasta.
Perille päästyämme pysäköimme auton Nangujärventieltä erkanevan pienemmän uran alkuun, ja lähdimme lompsimaan tien toiselta puolelta lähtevää polkua kohti Siskeljärven ja Harjujärven välistä kangasta.
Tienoo osoittautui todella hienoksi! Harjulla etenevä polku oli yllättävän leveä, mikä selittynee sillä, että sitä pitkin kuljetaan pohjoiseen kohti Tsarmitunturia ja muita alueen suurempia kukkuloita.
Pohdin kulkiessani, että millä nimellä paikkaa oikein pitäisi kutsua. Ihan erämaassa ei vielä oltu, mutta kartassa harju kuitenkin kuuluu Tsarmitunturin erämaa-alueeseen, joten käytetään nyt sitten sitä.
Harjulla oli mukava kulkea myös siksi, että siellä ei juurikaan näkynyt ihmisiä purevia hyönteisiä. Sellaisia oli tarjolla vasta myöhemmin, kun polku sukelsi metsään ja soiden äärelle.
Kulkemiseen liittyi silti pieni ongelma: sitä oli vaikea lopettaa. Tarkoituksemme ei ollut viettää metsässä koko päivää, koska Nellimin yöpaikka oli varaamatta. Mainion maaston vuoksi kääntöpaikkaa ei kuitenkaan ollut helppo löytää.
Lopulta painoimme jarrua Siskeljärveen laskevan puron kohdalla. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt jatkaa vähän pidemmälle, koska eipä noille kulmille tule ihan joka päivä ajettua.
Suoalueella huuteli muutamia lintuja. Liro yritti houkutella meitä etäämmäksi pesästään, mutta alla näkyvä yksilö lienee ollut viklo. Tai sitten joku muu.
Harjujärven rannalla olevan linnunpöntön koosta päätellen alueella asustanee myös suurempia lintuja. Vaimokin olisi saattanut mahtua pönttöön, mutta asia jäi todentamatta.
Hiekassa puolestaan oli talsinut joku nisäkäs, jota rouva epäili rannalle meneväksi ihmiseksi. Ihan mahdollista, neandertalinihminen kenties.
Harjuilta poistuttuamme jatkoimme kohti suunniteltua majapaikkaamme. Kylläpä kelpasi ajaa uutta Nellimin tietä! Huomaan, että Nellimin kansainvälistymiskehitys on hyvässä vauhdissa, vaikka kanava ja lentokenttä vielä puuttuvatkin.
Perille päästyämme varasimme pariksi päiväksi huoneen Nellimin erämaahotellista. Hotellihuoneen 17 sähköpistoketta saavat ihmisen miltei unohtamaan olevansa erämaan laidalla, mutta nopeastihan ne pistokkeet loppuvat, kun laitteita aletaan vakavasti ladata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti