Nyt kuitenkin näytti siltä, että nousu Sarmitunturille toteutuu. Ivalo osui sopivasti reittimme varrelle, eikä Sarmitunturille olisi sieltä kuin nelisenkymmentä kilometriä.
Helpoiten Sarmitunturille pääsee, kun kun ajaa Ivalosta Nellimin suuntaan 30 km ja kääntyy sitten oikealle Kontosjärventielle. Polku tunturiin lähtee noin kymmenen kilometrin jälkeen tien oikealta puolelta.
Toinen vaihtoehto on ajaa Kontosjärventietä vielä muutama sata metriä pidemmälle. Tie ylittää joen, minkä jälkeen oikealle erkanee sorakuopalle menevä pienempi tie. Kuopan reunamille voi jättää auton, ja metsäautotietä / mönkkäriuraa pitkin pääsee itse polulle.
Tunturiin on matkaa viitisen kilometriä suuntaansa. Reittiä ei virallisesti ole merkitty, mutta puita on kuitenkin pilkoitettu niin, että selvästi erottuva polku on päässyt syntymään.
Tunturin laella näkyi jonkinlainen rakennelma, jota toiveikkaasti arvelin näkötorniksi, mutta kyseessä olikin kolmiomittaustornin raato. Toisaalta ei näkötornille varsinaisesti ollut tarvettakaan.
Sää ei ollut aurinkoinen, mutta miellyttävä silti, kuten vehreä tunturin laki muutenkin. Viihdyimme tunturissa pitkän tovin, joten rouvallakin oli aikaa harjoitella kivellä istumista.
Tunturista laskeuduttuamme jatkoimme kohti Nellimiä tarkoituksenamme yöpyä erähotellissa. Onnistuimmekin saamaan huoneen, vaikka muitakin yöpyjiä oli runsaasti.
Nellimin erähotelli ei ole ihan uusi juttu, mutta yrityksen toiminta on viime aikoina laajentunut aika lailla. Suljetun kyläkoulun tiloihin rakennettu majoitus on tosiaan hotellitasoista, ja uudet huoneet siistejä.
Aluelle on rakennettu myös hirsitaloja, jotka täydentävät majoitusvalikoimaa.
Minulla on ollut sellainen käsitys, että Nellimissä vierailee enemmän ulkomaisia ryhmiä kuin kotimaisia matkailijoita. Näen joka tapauksessa Nellimin tulevaisuuden valoisana. Tällaisille tuotteille ja palveluille on kysyntää.
Paikalla ei nyt näkynyt venäläisiä turisteja, mutta jos he innostuvat Nellimistä, vain taivas on rajana alueen kasvulle. Arvelen, että ensimmäisenä rakennettaisiin kanava Murmanskista Nellimiin. Sitä pitkin kelpaisi venäläisten matkustaa Nellimiin huvijahdeilla, jäänmurtajilla ja sukellusveneillä.
Keski-eurooppalaiset tietysti saapuisivat paikalle lentokoneilla, jotka laskeutuvat Nellimin kansainväliselle lentokentälle. Ja kaiken tämän liikehdinnän tuottaman vaurauden myötä nellimiläiset saisivat uuden kyläkoulun, ehkä oman yliopistonkin.
Suomen kokoisessa maassa asialla toki olisi myös haittapuolensa. Syrjäisemmät alueet - kuten esimerkiksi nykyinen pääkaupunkiseutu - todennäköisesti kärsisivät Nellimin noususta.
On vaikea kuvitella, miksi rikkaat amerikkalaiset haluaisivat nousta maihin Katajanokalla, kun loistoristeilijät voisivat suoraan purjehtia Pahtalahden Rautaporttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti