Kartasta pomppasi esiin Kemijärven ja Sallan välissä oleva Tuuravaara. U-kirjaimen muotoinen vaara kätkee syleilyynsä järven, joka on 130 metriä vaaran laen alapuolella. Lisäksi vaaralle näytti menevän polku. Varsin mielenkiintoista!
Kaupunkilomapäivästä yhä uneksinut vaimoni ei heti silmät avattuaan jakanut Tuuravaaraan liittyvää innostustani, mutta kun parempiakaan vaihtoehtoja ei noussut esiin, päätimme kotimatkalla koukata Sallan kautta.
Odotusarvoni Tuuravaaraa kohtaan olivat korkealla. Toivoin, että vaaran laelta avautuisi liki alppimainen näkymä alempana olevalle Peräjärvelle.
Odotukset osoittautuivat liian suuriksi, sillä järvi enintään vilkkui puiden välistä. Muihin ilmansuuntiin yli 300 metriä korkealta vaaralta kuitenkin näkyi verraten hyvin. Pyhätunturi ainakin taisi erottua, tosin sinne ei ollutkaan matkaa kuin 50 kilometriä.
En tiedä, olisiko viereisellä Paljakalla ollut hienompaa, mutta sen laki näytti nimestä huolimatta niin umpeen kasvaneelta, että emme lähteneet yrittämään. Sen sijaan päätimme poiketa katsomassa lähistöllä olevaa Salmijoen kurua.
Kuru ei ollut aivan niin lähellä tietä kuin olin muistellut. Kurulle pääsee, kun ajaa 82-tieltä erkanevaa, hiukan kivistä soratietä noin kahdeksan kilometriä. Käveltävää jää ehkä kilometrin verran.
Samassa yhteydessä kannattaisi kai poiketa myös kolmen kilometrin päässä olevalla Kalliojärvellä, mutta tämä jäi meiltä huomiotta. Toisaalta aika ei olisi nyt riittänytkään, ja hetkeä aiemmin alkanut vesisade vei muutenkin kohteesta parhaan terän pois.
Kivikkoinen Salmijoki oli silti harmaana hetkenäkin näyttävä. Tänne täytynee tulla paremmalla kelillä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti