Järvien mosaiikkia

Nellimin seudusta jäi hyvä jälkimaku. Sinne menevä tie tosin oli mutkainen ja mäkinen, mutta soratieksi kuivana kesäpäivänä yllättävän hyvä. Lähiaikoina tie sitä paitsi peruskorjataan.

Vietettyämme yön Ivalossa jatkoimme kohti Sevettijärveä. Sillä suunnalla ei ole aiemmin retkeilty, joten sopivan reitin löytäminen ei ollut vaikeaa.

Päätimme tutustua Semekurtan ympäristöön, johon näppärästi pääsee Saamenpolkua pitkin. Lähdimme liikkeelle Koivuvaaran kupeesta.

Saamenpolkua olikin mukava edetä. Toki matkan varrelle mahtui parit kalmansuot, mutta ylempänä tunturissa oli kuivaa ja miellyttävää.

Ympärillä avautuvia maisemia voi kuvailla hienoiksi, lähinnä lukuisten järvien ja lampien vuoksi. Alueen korkein huippu ei nouse kuin 266 metrin korkeuteen, mutta se riittää, kun jäämerelle on vain 50 kilometriä.

Maastonsa puolesta Semekurtta muistuttaa jotenkin Keski-Ruotsin tuntureita. Ehkä sekin johtuu jäämeren läheisyydestä.

Matkalla huomasin, että vaelluskenkäni sisävuori ja samalla kalvo oli mennyt rikki. Varastossa on jo uudet kengät odottamassa, mutta mietin silti, voisiko kenkiä jotenkin korjata.

Vedenpitävyyttä tuskin saa palautettua, mutta kengillä olisi mukavampi kävellä, jos reikä ei koko ajan tuntuisi varpaan kohdalla. Jospa kengän kärkeen, sisäpuolelle, tökkäisi laastarin? Vedenpitävän laastarin!

Paluumatkalla vaimo taisi hiukan tuskastua paarmoihin, koska hän ehdotti, että pitäisimme edes yhden kaupunkipäivän. Voisi kuulemma tehdä ostoksia.

Pohdin kuumeisesti, mikä mahtaisi olla lähin kaupunki, mutta pääni oli aivan tyhjä. Lupasin silti harkita asiaa.