Summamutikassa

Retkikohteita tulee nykyään etsittyä vähän erilaisella otteella kuin ennen. Yleensä päiväretkiemme kohteina ovat merkityt reitit, koska ne syntyvät useimmiten sellaisille seuduille, joissa on jotain nähtävää.

Aika monta Itä- ja Pohjois-Suomen reittiä on kuitenkin koluttu. Niinpä joskus tuleekin etsittyä kartasta paikkoja, jotka muuten vain vaikuttavat mielenkiintoisilta. Joskus tällä menetelmällä löytyy helmiä, toisinaan taas päätyy keskelle rämeikköä.

Savukoskelta 15 kilometriä itään löytyy hauskan näköinen luonnonmuodostelma (Pyhäkuru). Koska olimme jo valmiiksi Savukoskella, päätimme hakeutua jyrkkäreunaisen rotkon luo.

Retkikartan mukaan lähistöllä (Iso-Marjavaaran itäpuolella) olisi myös kaksi pienempää tähdellä merkittyä luonnonnähtävyyttä, joiden tyypistä ei kuitenkaan ollut tietoa. Koska ne olivat samalla suunnalla, päätimme tarkistaa nekin.

En tiedä, millä kriteereillä retkikartan nähtävyyskohteet valitaan, mutta emme löytäneet paikalta mitään sellaista, jonka olisimme osanneet liittää kartan merkintöihin. Poroaitaus tähden osoittamalla paikalla kyllä oli, mutta tuskin sellaista luonnonnähtävyydeksi luokitellaan?

Olisi hyvä, jos kartan selite kertoisi vähän tarkemmin, mistä kohteessa on kyse. Toista tähteä emme edes viitsineet käydä katsomassa, koska ensimmäinen tapaus oli niin epäselvä.

Pyhäkuru sen sijaan löytyi, ja uudehkon metsäautotien ansiosta autolla pääsi lähemmäksi kohdetta kuin mitä kartasta oli pääteltävissä.

Rotkon reunamat olivat tosiaan jyrkät, mutta puuston vuoksi kuru ei näyttäytynyt aivan täydessä komeudessaan. Paikoin rinteeltä kuitenkin avautui mukava näköala kauempana oleville tuntureille ja vaaroille.

Ollessamme jo paluumatkalla 965-tielle huomasimme, että Iso-Marjavaaran rinteessä, näätämön puolella, on oikeastaan aika hienot kalliot. Marjavaarakin on liki 350 metriä korkea, joten sieltähän voisi näkyä kauaskin!

Pysäköimme auton vaaran pohjoispuolella olevalle levikkeelle, jonka vierestä lähti kutsuvan oloinen mönkkäriura ylös vaaralle.

Jo vartin jälkeen seisoimme vaaran rinteessä kivikossa, josta avautui upea näköala itään! Kaivoimme kuksat repusta ja istahdimme kiville kahvittelemaan.

Itärinteessä oli myös erikoisia poteroita, vähän kuin kivisiä tähystystorneja, mutta matalampia. Mahtavatko ne olla sodan peruja vai kenties myöhempää tekoa? Luonnon muovaamilta ne eivät näyttäneet.

Mutta paarmoja, sellaisia peukalon kokoisia, niitä oli liikaa. Vaikka vaaralla puhaltava tuuli vei hyttyset mennessään, paarmoja pörräsi jatkuvasti ympäriinsä.

Puremilta on helppo suojautua vaatetuksella, mutta miten estää paarmoja tarttumasta sulatejuustoon? Ja osa tietysti lentää kahvikuppiin ja kuolee sinne.

En yleensä käytä mitään hyönteiskarkottimia, mutta jotain hyttyssavuja pitäisi ehkä kokeilla. En tosin tiedä, onko niitä edes tarkoitettu paarmojen torjuntaan.

Onni taisi silti suosia meitä päivän retkikohdearvonnassa. Ei ehkä pääpalkinnon edestä, mutta mielekkään aamupäiväohjelman verran kuitenkin.