Päivän ensimmäiseksi retkikohteeksi oli valikoitunut Kylmänjärvi ja sitä halkova hauskan näköinen harju. UKK-reittikin kulkee sen kautta, joten tuskin harju ihan pilalla on.
Lähdimme liikkeelle Ryönänkankaalta, mikä jälkikäteen ajatellen oli huono valinta. Olisi kannattanut ajaa lähemmäksi Kylmänjärveä, koska Laiskansaaren kautta kulkeva osuus ei ollut erityisen hehkeä.
Varsinainen särkkäosuus (Kylmänsärkät) sen sijaan oli messevä.
Patikoimme Rapalammen laavulle, joka sekin oli mainiolla paikalla. Mutta missä kaikki ihmiset ovat? Luulisi, että tänne riittäisi kesäviikonloppuna väkeä.
Polku olisi jatkunut edelleen kohti Elimyssaloa, mutta me palasimme samaa reittiä takaisin autolle. Päivän toiseksi kohteeksi olimme nimittäin valinneet Teerinen-lammen, jonne UKK-reitti Elimyssalosta edelleen jatkuisi.
Parkkipaikan löytäminen Viiksimoon menevän tien varrelta osoittautui kuitenkin vaikeaksi, joten Teerinen vaihtui hieman pohjoisempana sijaisevaan Iso-Tahkoseen. Sinne vievä polku kulkisi Kylmänsärkkien ja Kylmänjärven kautta.
Siis hetkinen... Taas Kylmänsärkät ja Kylmänjärvi? Ovatko kaikki paikat täällä saman nimisiä?
No, ehkä se ei ole niin tarkkaa. Iso-Tahkosen rannassakin oli hyvä paistatella päivää. Myös siellä saimme olla kahdestaan.
Hyttysiä enemmän kiusaa oli paarmoista, joita pörräsi metsässä aika lailla. Varsinkin autolle palattuamme niitä oli runsaasti, ehkä muutamia kymmeniä.
Vaikka saimme kabiinin tyhjäksi pörriäisistä, ne seurasivat autoa vielä kilometrin tai kaksi. Paarmahan lentää yllättävän kovaa, ja vasta 30 - 40 km/h nopeus sai ne katoamaan auton taustapeilistä.
Surullisinta asiassa kuitenkin on paarmojen itsetuhoisuus. Kun auton pysäköi metsään, paarmat tunkevat aivan väkisin autoon sisälle. Jos paarmoja ei polulle lähtiessään hätistele autosta pois, ne ovat retken jälkeen aivan kanttuvei.
Alkää hyvät ihmiset jättäkö paarmaa kuumaan autoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti