Saapuessamme Sallaan pari päivää aiemmin meillä oli pieniä ongelmia Holiday Clubin varausjärjestelmän kanssa. Tekemämme huonevaraus ei nimittäin koskaan ilmestynyt HC:n järjestelmään, vaikka maksu oli jo peritty.
Vielä lähdön hetkelläkään varausta ei näkynyt missään, mutta onneksi maksuun liittyvät yksityiskohdat oli helppo todentaa, joten asia ei aiheuttanut sen suurempaa kirvelyä.
Nyt oli joka tapauksessa aika siirtyä eteenpäin. Ehdimme jo lähteä ajamaan kohti Kuusamoa, mutta tuulilasiin ropiseva sade taisi ärsyttää kulttuurinnälkäisiä hermosolujamme, koska jo ennen Kallunkia käännyimme takaisin tutustuaksemme Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museoon.
Kyseisen laitoksen ohi on ajettu monta kertaa, mutta koskaan ei ole maltettu pysähtyä. Olisi pitänyt, sillä museo näyttelyineen on varsin kiehtova, jopa tällaisen kulttuuripalveluita laiskasti kuluttavan metsäsuomalaisen mielestä.
Salla on yksi niistä paikkakunnista, joissa on käyty kolme sotaa: talvisota, jatkosota ja Lapin sota. Niiden seurauksena puolet Sallasta (alunperin Kuolajärvi) jäi aikoinaan rajan taakse.
Kuten museon nimestä voi päätellä, näyttelyt johdattavat vierailijan aikamatkalle, joka lähtee liikkeelle vuosisadan alusta ja jatkuu sotavuosien yli kohti Sallan uutta nousua. Sotahistoria on aina mielenkiintoista, mutta myös sotien jälkeisestä jälleenrakentamisesta kertova osa tuli käytyä tarkkaan läpi.
Vaikka joka torpasta ei tuohon aikaan löytynyt kaikkia maailman ihmeitä...
... kasassa vaikuttaa silti olleen kaikki hyvän elämän ainekset.
Ehkä museoissa pitäisi käydä useamminkin kuin vain kerran lomakauden aikana. Museokortin hinta (meiltä 2 x 69 € per vuosi) tosin tuntuu kalliilta, jos palveluita ei ihan päivittäin käytä.
Kulttuuririentomme otti sen verran voimille, että päätimme vielä ennen ajomatkaa käydä jossain syömässä. Keloravintolan poropasta maistui itselleni, mutta ehkä sitä olisi voinut vajaan parin kympin hintaan annostella vähän reilumminkin. Vaimon tilaama kasviskääryle näytti edullisemmasta hinnastaan huolimatta runsaammalta, ja oli kuulemma ihan hyvääkin.
Tässä vaiheessa matkaa loman loppuminen alkoi jo kummitella mielessä, mutta aiheen arkaluonteisuuden vuoksi kumpikaan meistä ei halunnut nostaa sitä esille. Välttääksemme asian käsittelyä ajelimme seuraavaksi yöksi vain Taivalkoskelle asti; Herkkoon, kuten usein ennenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti