Elokuu toi tullessaan vuoden viimeisen kesälomaviikon. Lomailu on aina mukavaa, vaikka tavaroiden pakkaaminen ja purkaminen alkaakin tässä vaiheessa kesää jo kyllästyttää.
Lomakohteista ei aluksi ollut selvyyttä. Ilmassa roikkui ajatus siitä, että Länsi-Lapin suuntaan voisi lähteä, koska ainakaan Pallaksella ei ole käyty aikoihin, ja viime kesän Kalmakaltio-hankekin on yhä toteuttamatta. Lomapäivien lukumäärään nähden pitkä ajomatka kuitenkin jarrutti menoa.
Kun asia ei tuntunut kotona ratkeavan, lähdimme vain liikkeelle miettiäksemme asiaa tien päällä. Tällä kertaa menetelmä johti meidät Rokualle. Suomen puolivälistä käsin kaikki jatkovaihtoehdot ainakin olisivat avoinna ilman että niihin liittyviä päätöksiä tarvitsee tehdä heti.
Saavuimme Rokuanvaaran kupeeseen melko aikaisin, eikä yöpaikaksi kaavailemamme hotellin vastaanotto ollut vielä auki. Se oli vähän ongelmallista, ja hetken mietimmekin, pitäisikö matkaa jatkaa saman tien. Lopulta kuitenkin päätimme kuluttaa ylimääräisen ajan Rokuan poluilla, ja selvittää hotellin varaustilanteen palattuamme.
Aiemmat Rokuaan liittyvät retkeilykokemuksemme ovat jo vuosien takaa. Edellisellä kerralla oli syksy, mutta kovin erilaiselta jäkäläinen metsäkangas ei näyttänyt kesälläkään. Talvellahan tänne pitäisi myös tulla, koska kumpuileva maasto vaikutti hiihtämistä ajatellen mukavalta, eikä laduistakaan vaikuttanut olevan pulaa.
Valmiita reittejä on Rokualla vähän liikaakin. Kun metsässä risteilee kävely- ja pyöräilyreittien ohella myös latupohjia ja muita pienempiä polkuja, saa kylttejä välillä tavata ihan ajatuksen kanssa. Kovin pahasti ei pienessä kansallispuistossa onneksi voi harhautua.
Vaikka maasto on omalaatuisen kaunista, siihenkin turtuu, eikä nuotiopaikkojen ympärillä vellova ihmismeri oikein kannusta pysähtymään. Viimeksi patikoimme koko perheen voimin Keisarinkierroksen ympäri, mutta tällä kertaa alueen pohjoisosassa menevä lenkki tuntui riittävän.
Ehkä omien retkeilyprioriteettien muuttuminen on syönyt tämänkaltaisten kohteiden viehätystä. Toisaalta kansallispuisto kattaa vain pienen osan Rokuan alueesta, mahtaisiko esimerkiksi puiston itäpuolelta löytyä lisää nähtävää? Ainakin Pikku-Rokuan dyynialue herättää jälkikäteen ajatellen mielenkiintoa.
Rokualla on kaksikin hotellia, joista toinen on lupaavasti erämaahotelli, vaikka erämaan laita on toki aika kaukana. Jäimme silti yöksi Rokuanhoviin, joka vaikutti omilla standardeillamme ihan viihtyisältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti