maanantai 26. lokakuuta 2020

Kesän viimeiset makkarat

Kun on koko kesän poukkoillut sinne tänne, syksyn lähestyessä mielen valtaa pieni turnausväsymys.  Talvi kuitenkin tekee tuloaan, joten lämpimät päivät kannattaa käyttää tarkkaan hyväksi.

Tämä asia mielessäni silmäilin elokuun loppupuolella karttaa löytääkseni lähiseuduilta jotain mielenkiintoista.  Kartasta pomppasi esiin Vaikkojoen alue ja erityisesti Makkarasärkkä, jossa pari vuotta sitten poikkesimme.  

Makkarasärkällä oli poikkeuksellisen hienoa, joten päätimme ottaa särkät uudelleen tarkasteluun.  Tällä kertaa lähtisimme kuitenkin Rakkinekosken sijaan liikkeelle pohjoisesta, Myllykosken liepeiltä.

Hyviä autopaikkoja oli sillä suunnalla yltäkyltäisesti.  Lopulta päädyimme pysäköimään lähelle polun alkupäätä.


Särkän tavoin makkaramaisesti mutkitteleva Vaikkojoki saa alkunsa Vaikkojärvestä.  Joki ehtii matkan varrella vaihtaa nimeään monta kertaa, mutta kävellen liikuttaessa kiinnostaa enemmän se, miten joen sivuhaarojen yli pääsee.  

Hietajoen ylittävä silta ei ole enää ihan priimakunnossa...


... mutta sitä on hiljattain paikattu sen verran, että ylitys on verrattain riskitön.


Retkipäivämme osui samaan aikaan Suomen Luonnon Päivän kanssa, ja ilmeisesti tämän johdosta Makkarasärkkien ympäristöön oli järjestetty muutakin toimintaa.  

Matkalla yritimme keksiä merkityksen lukuisille KUM-opasteille, mutta mitään googlaamalla löydettävää selitystä emme onnistuneet tuottamaan.  Mahtoivatko opasteet liittyä päivän tapahtumiin?


Kangaslammen ympäristö on mukavaa kulkumaastoa, vaikka metsää onkin paikoin kaadettu aika raskaalla kädellä. Yksityisellä luonnonsuojelualuella sijaitseva Makkarasärkkä on silti paikan helmi.  

Makkarasärkän kautta kulkee Vaikon vaellus -niminen on retkeilyreitti, jonka koko mitta on jäänyt itselleni epäselväksi.  Pohjakartan mukaan se näyttäisi alkavan Rakkinekoskelta ja jatkuvan siis Myllykoskelle asti, mutta reitti voi olla pidempikin.

Lähiseuduilla menee myös Timanttitaival ja Vaarojen vaellus, mutta niidenkin alku- ja loppupisteitä on vaikea löytää.  Pienen pätkän Timanttitaivalta olemme joskus Lietukansärkillä menneetkin, mutta muuten nämä taitavat olla hiipuvia reittejä.


Makkarasärkän polkuihin liittyviä palveluita oli edellisen vierailumme jälkeen uudistettu.


Reitin varrelle oli ilmestynyt paitsi uusia opasteita myös penkkejä, joita mekin hyödynsimme.


Kaavin kunnan nettisivuilla puhutaan Vaikonvaellus-reiteistä, joka näin yhteen kirjoitettuna viitannee nimenomaan Rakkinekosken ja Makkasärkkien väliseen osuuteen.  Oli miten oli, myös matkan varrella olevat kartat olivat laadukkaita, ja tienoo muutenkin kaunista.


Kaikkiaan polulla tuli vastaan 10 - 15 ihmistä, mutta ruuhkia ei näihin metsiin onneksi voi syntyä.  Juuka ja Kaavi eivät ole tilastojen valossa erityisen vetovoimaisia kuntia, mutta jos oopperatalon palvelut eivät ole oman elämän keskiössä, tältä suunnalta löytää paljon hyvää.


Vaikka polulla oli rauhallista, sängyssämme riitti illalla kuhinaa.  Olimme nimittäin jo nukkumassa, kun vaimo kaiveli päästään viimeisiä hirvikärpäsiä.  Oma pääni ei tarjoa niille suojaa, mutta rouvan vetovoimaa ne eivät selvästikään voi vastustaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti