Nyt nylkytetään

Jäälatujen hoito lienee Kuopiossa tämän kevään osalta loppunut. Mielestäni vähän turhan aikaisin, koska olosuhteet olivat vielä viikonloppuna melko hyvät. Kymmenen sentin lumikerros kuitenkin hidastaa menoa, ainakin luistellen. Maaladut ovat paremmassa kunnossa, mutta kuivalla maalla kevät villiinnyttää kävelijät, eikä asialle voine tehdä mitään, vaikka aprillipäivänä pientä yritystä olikin.

Jos lähtee latujen perässä jonnekin muualle, saattaa silti päätyä nylkyttämään luistelusuksilla jäistä tunturinrinnettä, kelkkauraa tai muuten vaan umpihangessa. Toisaalta se juuri on nylkyttämistä parhaimmillaan: rimpuillaan jotenkin eteenpäin, vaikka välineet, olosuhteet tai omat kyvyt eivät suosi etenemistä.

Mutta voisiko kotikulmillakin nylkyttää? Se olisi ainakin halvempaa kuin ajaa Lappiin nylkyttämään. Oikea asenne on kuitenkin tärkeintä. 

Kun nylkytetään, hiihtotyyliin ja varusteisiin täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Metsäsuksilla ei pidä yrittää, eikä perinteisen tyylin suksilla muutenkaan. Vaikka valmiita latuja ei olisikaan, joku kuitenkin auraa hankeen jäljen, sitten perässä tulee joku toinen, ja kohta hangessa on ihan kelpo latu-ura. Helppohan siinä on hiihtää, ja liisteriäkin sopii käyttää, jos ylämäki yllättää.

Luistelusuksi on ainoa vaihtoehto, jos nylkytetään vakavasti. Tasaisella alustalla luistelu luistelu muuttuu nylkyttämiseksi jo noin kymmenen sentin lumikerroksen myötä. Itse olen aloittelija, joten nylkytän yleensä 150-senttisillä Yoko YXR Skating Mini -suksilla (ne nousevat hangesta helposti) mutta tosinylkyttäjä suosinee täysmittaisia suksia.

Nilkan korkuisessa lumessa luistelu on jo verrattain hankalaa. Jos läheltä löytyy moottorikelkan jälki, nylkyttämistä ei kuitenkaan tarvitse lopettaa. Olennaista on, että kelkkaura on riittävän kapea, jotta kunnon luistelupotkua ei saa aikaan, vaan on pakko nylkyttää tasatyöntöä (hätätilassa siitonenkin kelpaa). Mitä pidempi suksi, sitä autenttisempi kokemus. 

On eduksi, jos kelkan jälki johtaa ylämäkeen, ja selässä on reppu eväineen ja juomineen. Paras aika nylkyttää on heti aamulla, kun kelkkaura on vielä jäässä ja suksi lipsuu holtittomasti. Pitokarvoja ei kannata miettiä liikaa, mutta ne voivat olla mukana siltä varalta, että tulee nylkyttäneensä itsensä uuvuksiin.

Itse nylkytän yleensä kuokkaa, tasuria tai siitosta. Siitonen tosin sujuu vain toispuoleisesti, mikä yleensä johtaa siihen, että talven jälkeen jalat ovat kuin eri paria.

Jäälatujen kunnossapidon päätyttyä nylkytysmahdollisuudet ovat Kuopiossakin parantuneet. Kuluneella viikolla lumipeite on kuitenkin kasvanut niin, että nylkyttäminenkään ei kohta enää onnistu. Toivottavasti kaupunki huomioi asian, sillä latujen hoidon soisi jatkuvan myös kesäkauden aikana.