perjantai 15. tammikuuta 2021

Nenä tuulta päin

Viime talvi meni hiihtämisen puolesta koko lailla puihin.  Enpä joulukuussa 2019 suksitun 9,51 kilometrin mittaisen kierroksen jälkeen arvannut, että pyrähdys jäisi koko talven ainoaksi hiihtokerraksi. 

Voisi ajatella, että tuon jälkeen sitä ryntäisi ladulle heti, kun maassa näkyy yhtään valkoista, mutta jostain syystä tänä talvena hiihtämään ei ole ollut hirmuista kiirettä.  Lunta näyttäisi kyllä olevan riittävästi ja kotikaupungin latujen ylläpitokin pyörii jo täyttä häkää, mutta toistaiseksi olen vain katsellut tieltä muiden sutimista.  Edes suksien voitelu ei ole herättänyt intohimoja, vaikka yleensä verryttelen talven liikkeelle huoltamalla kalustoa. 

Muutama päivä sitten alkoi kuitenkin tuntua siltä, että asialle on tehtävä jotain.  Tässä vaiheessa minua tosin ensisijaisesti kiinnosti latujen kunto, koska paikoin muhkuraiset reitit eivät ihan pienestä lumimäärästä tasoitu.

Kuopion seudulla on tällä hetkellä noin parikymmentä senttiä lunta, mihin nähden oman kulmakunnan latujen kunto oli paikoin heikko.  Kivet paistoivat yhä lumen läpi, ja pari kertaa runttasin sellaiseen suksineni ihan kunnolla, pimeää kun oli.  Toinikaan ei ollut Etelä-Suomen kiireiltään ehtinyt Kuopioon avuksi.

Mahtaisikohan verovaroista liietä muutama lantti, jotta pahimpia kohtia voisi vähän tasoitella, vaikkapa kärräämällä niille vähän sepeliä (kesällä siis)?  Jos haluaa kaiken olevan priimaa, voi toki aina lähteä Puijolle, mutta into hakeutua ladun varteen autolla on tällä hetkellä aika vähäinen.  

Muuten suksi tuntui luistavan kahden vuoden takaisilla voiteilla yllättävän hyvin.  Ehkä voitelun kanssa ei jatkossakaan kannata liikaa hifistellä.  Toisaalta olen nyt jo hiihtänyt 50 metriä enemmän kuin koko viime talvena yhteensä, joten pahimmat paineet ovat siltä osin poissa.

Mikäli pitkän ajan sääennusteeseen on uskominen, pakkasia riittää ainakin tammikuun ajaksi.  Jäälatujen osalta tilanne siis muodostunee paremmaksi kuin viime talvena, vaikka Forecan mukaan Kallavedellä oli viikonloppuna jäätä vasta pari senttiä.  Odotin vähän tuhdimpaa lukemaa.

Järvien jäätyminen ilahduttaa mieltä, mutta onhan pakkasesta usein haittaakin.  Käydessäni pari päivää sitten juoksemassa nenästäni alkoi yllättäen valua verta.  Kylmä ilma oli tainnut jotenkin purra klyyvariani.

Verenvuoto oli kiusallisen runsasta.  Yritin siinä matkaa tehdessäni ratkoa ongelmaa, mutta koska nenäni ei yleensä juostessa oireile, mukanani ei ollut edes nenäliinaa.

Yritykseni tyrehdyttää vuoto johti siihen, että pian verta oli myös käsissäni ja takin rinnuksella, eikä naamanikaan tainnut enää näyttää hyvältä.  Aikana, jolloin viaton aivastaminenkin johtaa paheksuviin katseisiin, ebola-look ei ainakaan lisää sosiaalista hyväksyntää.

Etenkin lapset tuntuivat kavahtavan olemustani, vaikka pimenevä ilta taisi säästää heidät pahimmalta.  Täytynee jatkossa paremmin varautua tällaiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti