Vaikka nykyinen maailmantilanne ei suosi tulevaisuuteen liittyvää haaveilua, olemme silti työstäneet matkailuautoasiaa, josta taannoin kirjoitin. Haaveilu johti siihen, että teimme kaupat automaattivaihteisesta Adria Twin Plus 540 SP:sta. Auto ei ole vielä Suomessa, mutta sen laskettu aika on maaliskuun lopussa, ja toimitus kevään aikana.
Mikä kallisti valinnan Adrian suuntaan? Etenkin vaihteistoratkaisu sekä toive uudesta Fiatista painoivat lopulta vaa'assa muita kriteerejä enemmän. Se pudotti pelistä nelivetoiset Karmannin ja Bürstnerin, ja etuvetoisista jäljelle jäi Adrian lisäksi vain liuta Caradoja sekä merkittävästi kalliimpi Pössl Summit.
Jos auton olisi halunnut heti ajoon, olisi täytynyt valita joku maassa olevista Caradoista. Adria Twin kuitenkin viehätti kokonaisuutena enemmän, ja kun sellainen ilmestyi nettiin myytäväksi, tartuimme tarjoukseen nopeasti.
Autokaupasta on totta puhuen jo kuukausi, ja sen jälkeen maailmassa on tapahtunut paljon. Tuntuu vähän kiusalliselta suunnitella omia reissuja, kun Euroopassa samaan aikaan käydään sotaa, joka tuhoaa toisten ihmisten haaveita. Onneksi nykymaailmassa apua voi antaa muutenkin kuin poteroita kaivamalla.
Automaattivaihteiston ohella Adrian keskeisimmät varusteet ovat:
- Truma 6E -lämmitin
- Sähköinen lattialämmitys
- Lämmitetty ja eristetty harmaavesisäiliö
- Full Led -ajovalot
- Kaistavahti, törmäysvaroitin, sade- ja hämärätunnistin, ajovaloautomatiikka
- Aurinkopaneeli (80 W)
- Peruutustutka
- Traction+
Etenkin lämmityksen osalta varustelu vaikuttaa riittävältä, vaikka auto ei dieselillä lämpiäkään. Jos joskus tarvitsee vaikkapa etätyökoppia, tässä on sellainen. Pimeällä myös kunnon valot ja kaukovaloautomatiikka ovat hyvä juttu.
Puutelistalle jäävät lähinnä automaatti-ilmastointi, sähköinen käsijarru ja mukautuva vakionopeussäädin. Kokonaisuus on kuitenkin niin hyvä, etteivät pienet aukot varustelussa vaivaa mieltä.
Mitä hintaan tulee, Adria oli hiukan kalliimpi kuin vaikkapa Carado, mutta selvästi edullisempi kuin nelivetoiset vaihtoehdot tai Pösslin huippumalli. Jos olisi halunnut tinkiä enemmän, olisi pitänyt luopua automaattivaihteistosta tai tyytyä vanhaan Fiatiin. Se olisi tuntunut hölmöltä, koska uutta Fiatiahan sitä haikailtiin, kun kauppa
viime kesänä peruuntui.
Jokseenkin samalla rahalla olisi saanut isommankin auton, sillä hintaero etenkin 6,00-metrisiin malleihin oli olematon. Lyhyempi akseliväli on kuitenkin näppärämpi, mikä voi realisoitua esimerkiksi siten, että metsästä ei tarvitse ajaa peruuttaen pois. Ja vaikka 5,40-metrinen retkeilyauto on sisätiloiltaan pieni, se on valtava, jos sitä vertaa telttaan.
Fiatilla ei ehkä päästä jokaisen metsäautotien päähän, mutta riittävän pitkälle kuitenkin. Vaan mitä
Subarulle pitäisi nyt tehdä?
Yksi motiivi pienen, automaattivaihteisen retkeilyauton hankinnalle oli se, että sitä voisi käyttää myös arkiajoihin, ainakin kesällä. Vaimolla ei ole ajokorttia, joten kahden auton omistaminen tuntuu vähän turhalta.
On mahdollista, Subaru myydään pois, ja katsotaan sitten alkutalvesta, miten retkeilyauton kanssa pärjätään. Jos elämä muuttuu vaikeaksi, hankitaan Adrian rinnalle joku Outbackia pienempi auto, vaikkapa Subaru XV.
Toinen vaihtoehto on, että Outback jätetään talviautoksi. Tällöin rengasasioita, vakuutuksia ja muita juoksevia kuluja täytyy hieman miettiä, koska kyseessä ei ole enää ihan uusi auto.
Ajatus on, että saamme Adrian käyttöön ennen kesää, mutta aiempien kokemusten pohjalta osaamme suhtautua aikatauluun epäillen. Ukrainan tilanne ei ainakaan nopeuta auton toimittamista, eivätkä tulevan kesän näkymät ole muutenkaan erityisen kirkkaat. Ensisijainen toive tietysti on, että maailmanrauha palaisi, mutta pienemmätkin asiat mietityttävät. Mitä polttoaine maksaa, jos tuonti Venäjältä lakkaa? Mitä kaikki muu maksaa?
Viime kesänä päätimme jo kertaalleen, että yhtään autoa ei jäädä enää tehtaalta odottamaan, mutta tässä sitä taas ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti