Minua kiinnosti erityisesti Kuokanniemi ja sen hiekkaiset rannat, joita pari vuotta aiemmin Haatainniemen suunnasta tiirailin. Vaimo oli jo aiemmin päättänyt lähteä kyläilemään äitinsä luo, joten vein rouvan rautatieasemalle ja jatkoin itse Kaukon kanssa kohti Rautavaaraa.
Kuokanniemi ei ole erityisen pitkä, eikä siitä ehkä riittäisi hupia koko päiväksi. Päätimmekin siten matkalla poiketa katsomaan Helvetinkattilaa, joka on yksi Varpaisjärven luonnonnähtävyyksistä.
Helvetinkattilan rotkomuodostelma muistuttaa paljolti Juuan Porttilouhea. Louhen pystysuorat kalliot ovat ehkä aavistuksen näyttävämmät, mutta kattilan jyrkänteilläkin voi kyllä teloa itsensä, jos kallioilla liikkuu huolimattomasti.
Helvetinkattilalta matka jatkui kohti Älännettä. Helpointa olisi ehkä ollut koukata 87-tien kautta, mutta päädyimme seuraamaan kartalle vetämääni suoraa linjaa. Reitti sisälsi isoja ja pieniä teitä, mutta oli lopulta yllättävän nopea.
Ajatukseni oli, että voisimme pysäköidä jonnekin Saari-Valkeisen paikkeille, ja tehdä sieltä retken kohti niemeä ja sen rantoja.
Epäselvää kuitenkin oli, missä kunnossa Saari-Valkeiselle menevä tie mahtaisi olla. En ollut koskaan aiemmin ajanut siitä, ja satelliittikuvissa tie näytti verrattain pieneltä.
Tie osoittautui ennakoitua paremmaksi. Sateiden jälkeen tiellä oli jonkin verran vesiesteitä, mutta suurempaa haittaa niistä ei ollut. Lisäksi reitti oli kaunis, jopa harmaana syyspäivänä.
Etenkin lammet olivat hienoja, mikä toisaalta hidasti matkan etenemistä. Hetken jo luulin, ettemme ehdi Kuokanniemeen lainkaan, ja ulkoilupäivämme typistyy pelkäksi autoretkeksi.
Kaukokin järjesti hiukan ylimääräistä ohjelmaa. Noustuaan lentoon Harjuntakasen rannalta se yllättäen parkaisi:
Critically low voltage! Landing...Siis mitä!? Akussa piti kyllä olla virtaa, enkä muistanut nähneeni vastaavaa ilmoitusta aiemmin.
Critically low voltage! Landing...Ongelma oli se, että Kauko oli järven päällä. Järveen laskeutuminen on huono ajatus, mutta Kauko ei itse tuntunut ymmärtävän siihen liittyviä riskejä.
Critically low voltage! Landing...Onneksi Kauko yhä totteli ohjausta. En ollut varma, saanko ohjattua sen takaisin lähtöpaikkaansa (tielle), joten pyrin vain kiireesti siirtämään kopterin pois veden päältä. Tilanne oli jännittävä, mutta puiden oksia hipoen Kauko lopulta löysi turvallisen laskeutumispaikan.
Yritin analysoida, mistä ongelma johtui. Olin ladannut akut muutamaa päivää aiemmin, ja ne näyttivät yhä liki täyttä varausta.
En kuitenkaan ollut ottanut huomioon, että 1) akut eivät enää olleet uusia, 2) ulkona oli nollakeli ja 3) akkujen jännite oli saattanut muutaman päivän aikana hiipua, vaikka varausta olikin vielä reilusti jäljellä.
Kesällä muutaman päivän ikäinen lataus on OK, mutta ilmojen viilentyessä tilanne on toinen. Kopteri itse asiassa (lentoon lähdettäessä) varoittaakin tästä, mutta jatkossa asia täytyy muistaa itsekin: kylmällä ilmalla akut on syytä ladata juuri ennen lentämistä.
Kuokaniemestä palattuamme ajattelimme jatkaa Joutenlahdentietä pitkin kohti Rouskunhiekkaa ja sitä kautta takaisin Kuopioon. Matka kuitenkin tyssäsi siltaan, jota edeltäviä liikennemerkkejä ihmettelin.
Sillan yli ei siis saa ajaa moottoriajoneuvolla, ja kaikkia muitakin koskee 15 tonnin painorajoitus? Mutta ketä muita? Jos osallistuu norsusafariin, on muistettava 10 metrin turvaväli?
Asia kuitenkin selvisi, kun siltaa tarkasteli lähempää. Osa rakenteista oli sortunut, mistä syystä aiemmin painorajoitetulle sillalle ajaminen oli kielletty kokonaan. Ehkä niin on parempi, tosin meille se tiesi ylimääräistä lenkkiä.
Muuten Älänteellä oli häkellyttävän kaunista, vaikka vuoden lempeimmät kuukaudet olivatkin jo takana. Paikka selvästikin täytyy korvamerkitä kesäisiä retkiä varten, ja epäilemättä rannoilla kelpaisi keväthankien aikaan tarpoa lumikengilläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti