Kaukon sairastelu tuntuu nyt jääneen taakse. Päiväkausia mykkänä ollut tuuletin alkoi yhtäkkiä pyöriä, ja on sittemmin toiminut moitteetta. En vaan edelleenkään tiedä, mikä sitä vaivasi.
Kaukon kanssa on yleisesti ottaen ollut hauskaa, mutta aivan ilman vastoinkäymisiä ei ole selvitty. Ensimmäisen kerran kohtasimme ongelmia ollessamme Pumpulikirkolla.
Kirkko on puiden ympäröimässä montussa, johon GPS-signaali ei kunnolla yllä. Ajattelin kuvata kirkkoa yläpuolelta, ja kirkkosalin hiukan avarampi lattia vaikutti parhaalta paikalta lähteä lentoon.
En malttanut odottaa paikannusta, vaan lähetin Kaukon ilmaan sokkona, mikä oli virhe. Lyhyen ajan jälkeen Kauko nimittäin päätti kääntyä takaisin, ehkä juuri heikon signaalin vuoksi.
Yritin kai hätäpäissäni huutaa Kaukolle jotain, mutta se oli turhaa: Kauko palasi luokseni puita ja kallioita kolistellen. No, asiat ainakin selvisivät minulle nopeasti:
I
Puiden keskellä ei pidä sinun lentämän
Puiden keskellä ei pidä sinun lentämän
II
GPS-paikannuksen valmistumista pitää sinun aina odottaman
GPS-paikannuksen valmistumista pitää sinun aina odottaman
Muutamaa viikkoa myöhemmin olimme jälleen vaikeuksissa, kun ulkoilutin Kaukoa huonossa säässä. Päätin vastoin kaikkia neuvoja kokeilla, haittaako sumu lennättämistä.
Lentäminen itsessään ei ollut hankalaa, mutta aloittaessani laskeutumisen tapahtui jotain, johon en ollut varautunut. Kauko meni yllättäen laskeutumistilaan, jota normaalisti käytetään vasta siinä vaiheessa, kun kopteri on ensin tuotu alle metrin korkeuteen.
Automaattinen laskeutuminen tapahtuu hyvin hitaasti, vain 1 km/h, kun normaalisti vertikaalinopeus on 2 - 3 km/h. Laskeutumisnopeus oli akun jäljellä oleva kapasiteetti huomioiden aivan liian pieni, eikä toimintoa voinut mitenkään keskeyttää.
Kävin mielessäni läpi eri vaihtoehtoja... Voiko kopterin sammuttaa ilmassa ja käynnistää uudestaan ennen kun se iskeytyy maahan? Sellaista on näemmä kokeiltukin, mutta kyseessä ei ollut Spark-kopteri vaan Mavic.
Päätin antaa Kaukon laskeutua rauhassa. Odottaminen oli hermostuttavaa, koska kännykän näytössä näkyvä kopterin akun varaustila tuntui hupenevan liian nopeasti.
Kun Kauko oli sinnitellyt alle kymmenen metrin korkeuteen, akkua oli jäljellä vielä muutama prosentti. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta lisää odottamattomia asioita tapahtui.
Yllättäen Kauko nimittäin kiihdytti laskeutumistaan. Se ei pudonnut vapaasti, koska propellit pyörivät yhä, mutta poikkeuksellisen nopeasti kuitenkin, ehkä 2 - 3 m/s. Laskeutumista olisi ilmeisesti tässä vaiheessa voinut hillitä kauko-ohjaimella, mutta enpä tuota tajunnut, kun kaikki tapahtui nopeasti, ja tilanne oli itselleni uusi.
Kauko mätkähti maahan aika reipasta vauhtia, mutta putosi onnekseen pehmeään pusikkoon, joka vaimensi laskua. Siellä se kehräsi heinien ja horsmien keskellä, eikä vaikuttanut loukanneen itseään.
Automaattinen laskeutuminen arvatenkin käynnistyi sumun vuoksi. Luulen, että se sai Kaukon luulemaan maan pinnan olevan lähempänä kuin se oikeasti olikaan.
Mutta miksi laskeutumisvauhti loppuvaiheessa kiihtyi? Meneekö laskeutumistila pois päältä, kun Kauko huomaa, että lentokorkeus onkin oletettua suurempi?
Ja miksi automaattista laskeutumista ei voi keskeyttää? Jos näin voisi tehdä, koko ongelmaa ei olisikaan, koska kopterin voisi alunperinkin ohjata nopeammin alas.
Tähänkin tapaukseen sisältyi yksinkertaisia opetuksia:
III
Sumussa ja sateessa ei pidä sinun lentämän
Sumussa ja sateessa ei pidä sinun lentämän
IV
Laskeutumiseen pitää sinun keskittymän
Laskeutumiseen pitää sinun keskittymän
Joulua edeltävällä viikolla suhteemme ajautui taas kriisiin. Tällä kertaa tilanne äityi niin pahaksi, että Kauko meinasi lopullisesti lentää pois.
Olimme ulkoilemassa Kuopion Väinölänniemellä, josta toivoin saavani mukavia talvikuvia. Aluksi kaikki sujuikin hyvin, mutta sitten Kauko alkoi valittaa magneettisista häiriöistä. Sellaiset vaikuttavat lähinnä kompassin toimintaan, mutta jostain syystä Kauko myös hukkasi GPS-satelliitit.
Keskustelin juuri ohi kulkeneen rouvan kanssa, enkä aluksi huomannut ilmoituksia. Kun havahduin asiaan, tajusin Kaukon porhaltavan täyttä vauhtia kohti Kallaveden selkää.
Fly Away ei ole kopteripiireissä aivan vieras juttu, mutta omalle kohdalle osuessaan sellainen säikäyttää kummasti. Onnekseni Kauko totteli vielä ohjausta, joten sain sen muuttamaan mieltään. Hetken päästä se olisi ollut jo liian kaukana, ja olisi akun hyytyessä päätynyt veteen.
En tiedä, miksi Kauko ryntäsi kohti avovettä. Ehkä se ajatteli palaavansa takaisin, mutta lähti paikannusongelmien vuoksi aivan väärään suuntaan. Vai mahtoiko lähtöhetkellä maassa ollut lumi tarttua Kaukon vatsapuolen sensoreihin häiriten niiden toimintaa?
Tämäkin tapahtuma muistuttaa perussääntöjen noudattamisen tärkeydestä:
V
Puhtaalta alustalta pitää sinun aina lentoon lähtemän
Puhtaalta alustalta pitää sinun aina lentoon lähtemän
VI
Näköyhteys kopteriin pitää sinun aina säilyttämän
Näköyhteys kopteriin pitää sinun aina säilyttämän
VII
GPS-yhteyteen ei pidä sinun liikaa luottaman
GPS-yhteyteen ei pidä sinun liikaa luottaman
VIII
Virheilmoituksia pitää sinun tarkkaileman
Virheilmoituksia pitää sinun tarkkaileman
IX
Teknisten häiriöiden sattuessa pitää sinun heti laskeutuman
Teknisten häiriöiden sattuessa pitää sinun heti laskeutuman
Olin ennen joulua miettinyt, mitä ostaisin Kaukolle joululahjaksi. Hyllystä löytyy jo akkuja, varapropelleja, kantolaukku, ... Mitä lahjaksi kopterille, jolla on jo kaikki?
Meinasin ensin hankkia Kaukolle lentosukan, joita kehuttiin netissä. Ymmärtääkseni ne on tarkoitettu juuri tällaiseen käyttöön.
Sitten kuitenkin tulin toisiin aatoksiin. Jos Kauko uhkailee karkaamisella, se ei ansaitse joululahjaa. Ei ainakaan ennen kuin oppii käyttäytymään kunnolla.
Leuto talvisää ei sitä paitsi tuota Kaukolle ongelmia. Se kyllä pärjää ilman sukkaakin.
X
Nöyryyttä pitää sinun kopterille opettaman
Nöyryyttä pitää sinun kopterille opettaman
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti