Minulla ei ole viime vuosina ollut akuuttia pulaa lennokeista, mutta kesän lähestyessä kävi niin, että tulin hankkineeksi uuden kopterin.
Olin jo kertaalleen päättänyt, että DJI Mini 3 saa puolestani jäädä hyllyyn, koska se ei tuo riittävästi lisäarvoa nykyisen lentueeni päälle. Sitten huomioni kuitenkin kiinnittyi DJI Mini 3 Pro -malliin, joka julkaistiin jo reilu vuosi sitten. Toistaiseksi uusimpaan DJI Mini 2 -kopteriini verrattuna siinä vaikutti olevan paljon hyvää, esimerkiksi:
Pidempi kantama (Ocusync 3)
Tutkat edessä ja takana
Tutkien mahdollistama ActiveTrack 4.0
Näytöllinen kauko-ohjain
Etenkin uusi kauko-ohjain kiinnosti, koska minulla on yhä ollut satunnaisia ongelmia ohjaimen virranhallinnan kanssa. Uuden ohjaimen kanssa kännykkää ei tarvittaisi, ja tien päällä on aina helpompaa, kun ladattavia laitteita on vähemmän.
Uusi ohjain on kyllä aika iso, eikä reppukäytössä siten parhaimmillaan, mutta autosta tai muusta tukikohdasta käsin operoitaessa ihan sopivan kokoinen.
Yksi syy uuden kopterin hankintaan oli myös se, että retkillä yleensä käyttämäni Mavic Mini on alkanut videokuvattaessa oireilla, mikä ilmenee videoon satunnaisesti ilmestyvänä aaltoiluna:
Kopterissa itsessään tuskin on vikaa, vaan aaltoilu saattaa olla esimerkiksi säätilan (tuuli, lämpötila) aiheuttama juttu. Se voi myös juontaa juurensa kameran linssissä olevaan suotimeen tai siihen, että joku propelleista ei ole ihan priimakuntoinen.
Ongelma on kiusallinen, koska aina kun aaltoilu alkaa, otos on pilalla, mutta asia käy ilmi vasta editointivaiheessa. Vian selvittäminen on hankalaa, koska ilmiö ei vaivaa aina, joten kokoonpanoon tehtävien muutosten vaikutusta on vaikea arvioida.
DJI Mini 3 Pro joka tapauksessa tarjosi riittävästi sellaista, jolla pystyin perustelemaan hankinnan itselleni (ja vaimolle). Vanhan Mavic Minin otan silti jatkossakin mukaan retkille, sillä se on yhä koptereistani pienikokoisin.
Vaikka sekä Mavic Mini, DJI Mini 2 että DJI Mini 3 Pro näyttävät äkkivilkaisulla samanlaisilta, niissä on yllättävän paljon rakenne-eroja. Viimeksi mainitussa esimerkiksi jalat aukeavat eri tavalla, joten kopteriin täytyy tarttua uudenlaisella otteella.
Akun irrottaminen edellyttää DJI Mini 3:ssa takajalkojen kääntämistä auki. Propellit ovat aiempaa suuremmat, minkä ansiosta kopteri pärjää tuulessa paremmin, ja taitaa lentääkin vähän nopeammin. Myös gimbaalin suoja on tukevampi ja kätevämpi käyttää kuin ennen.
DJI Mini 3 Pro -kopterin käyttöönotto oli suoraviivainen homma. Kun kauko-ohjaimen yhdistää nettiin, sekä ohjaimeen että kopteriin liittyvät päivitykset saa helposti asennettua. Ainoa vastoinkäyminen oli se, että kopteri sammutti itsensä kesken järjestelmäpäivityksen (kuumenemisen estämiseksi). Tältä olisi ehkä voinut välttyä päivittämällä kopterin viileässä ulkoilmassa, mutta enpä tuota osannut ennakoida.
Koska kuvaan usein videoita, hankin kopterin mukana myös DJI:n suodinpaketin. DJI:n suotimet ovat ainakin helpompia kiinnittää kuin tarvikesuotimet, joita olen edellisissä koptereissani käyttänyt.
Vaikka lentämisen aikanakin voi tapahtua yhtä sun toista, ylivoimaisesti pelottavin kopterin käyttöön liittyvä juttu on kauko-ohjaimen ohjainvipujen kiinnittäminen... Kuljetuksen aikana vipuja on tapana säilyttää ohjaimen takana olevissa kiinnikkeissä, joista ne sitten irrotetaan ja ruuvataan ennen käyttöä paikoilleen.
Pienet osat putoavat sormista helposti, ja kaikenlaiset kolot ja onkalot vetävät niitä puoleensa. Vipujen kiinnittämiseen ja irrottamiseen täytyy siis aina muistaa keskittyä (tai vaihtoehtoisesti pitää ne aina kiinni ruuvattuina, mikäli tämä ei säilytyksen aikana ole ongelma).
Muuten kauko-ohjain tuntuu kädessä hyvältä, ja siihen integroitu näyttö suoraviivaistaa merkittävästi lennon alkuvalmisteluja, vaikka ohjain käynnistyykin aavistuksen hitaasti. Jostain syystä liukukytkimellä valittu lentotila (Cinema, Normal, Sport) ei automaattisesti aktivoidu, vaan käynnistyksen jälkeen ohjain on aina aluksi Normal-tilassa, kytkimen tilasta riippumatta,
Ostin DJI Mini 3 -kopterin Tampereelta, jossa myös kokeilin sitä ensimmäisen kerran. Testilennon aikana oli pieniä pulmia, koska kartta ja siinä normaalisti näkyvä lentoreitti eivät päivittyneet lainkaan. Kun samalla onnistuin hukkaamaan kopterin näköpiiristäni, kopteri piti lennättää takaisin Return To Home (RTH) -toiminnolla, jota en normaalisti käytä koskaan.
Nähtävästi ongelma johtui siitä, että ensimmäisellä lennolla ohjaimen WLAN oli pois päältä. Kun jaoin nettiyhteyden kännykän kautta, kartta ja lentoreitti alkoivat näkyä. Lentoreitin pitäisi kyllä piirtyä ilman nettiäkin, mutta jostain syystä näin ei tapahtunut. Sittemmin ongelma ei ole enää toistunut.
ActiveTrack-toimintoa käyttäen kopterin voi lukita kohteeseen, jota se sitten alkaa seurata. Sama toimintohan oli jo DJI Sparkissa, mutta Mavic Ministä ja DJI Mini 2:sta se puuttui, koska niissä ei ole tutkia.
En ole vielä testannut ActiveTrackia uuden kopterin kanssa, mutta tuskinpa maltan olla kokeilematta, miten kopteri seuraa esimerkiksi Reiskaa. Sen olen kuitenkin jo oppinut, että etu- ja takatutkasta huolimatta DJI Mini 3 Pro:llakaan ei voi lentää ihan miten sattuu. Sivusuunnassa törmäyksenestoa ei nimittäin ole, joten kopteri on helppo ohjata esimerkiksi puun oksiin.
Niin, siitä nimestä... Lapselle annettiin nimeksi Salla. Se oli oikeastaan vaimon keksintö, mutta hyvä jatkumo ainakin Mallalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti