Suezin kanava

Kalajoelle oli oikeastaan mukava ajella, sillä yleensä matkailemme ihan toisella suunnalla, ja edellisestä vierailusta oli jo tovi. Tuolloin taisimme patikoida Kalajoen lentokentän kupeessa menevällä reitillä, mutta sitä tämä blogikaan ei taida enää muistaa. 

Perille päästyämme majoituimme Tapion Tuvan caravan-alueelle. Alue toimii ympärivuotisesti, mutta kaikki palvelut eivät vielä toukokuun alussa olleet käytössä. Sauna ei lämmennyt, ja suihkutilatkin löytyivät päärakennuksen läheltä, jonne oli autolta 200 - 300 metrin matka. Ei haittaa satunnaisessa käytössä, mutta voisi pidempään asuttaessa vähän ärsyttää.

Kun olimme viimein päässeet meren läheisyyteen, päätimme nyt pitäytyä rannan tuntumassa ja suuntasimme Hiekkasärkiltä lähtevälle luontopolulle.

Paljolti lankkutietä etenevä reitti on ainakin helppokulkuinen. Normaalioloissa tällainen olisi ehkä tuntunut tylsältä, mutta omille retkillemme epätyypillinen merimaisema piti mielenkiintoa yllä.

Polun varrella olleesta lintutornista olisi saattanut nähdä vieläkin kauemmaksi (jopa Suezin kanavalle asti), mutta tornissa jo tiirailevien alan harrastajien keskellä olisi ollut vaikeaa päteä. 

Kalajoki ei ole maan tunnetuin talviurheilukeskus, mutta verrattain lyhyestä hiihtokaudesta huolimatta latupohjat näyttivät yhä hyviltä. Ja vaikka meren rannalla on pääosin aika tasaista, pienet kumpareet toivat maastoon vaihtelevuutta.

Toukokuussa latuja ei sentään enää kunnostettu, mutta kyllä särkillä olisi yhä voinut hiihtää. Päivän tai pari vanhoja suksenjälkiä näkyikin siellä täällä. Olisiko tänne pitänyt tulla jo kuukautta aiemmin?

Kalajoelta palasimme Nivalan, Kiuruveden ja Iisalmen kautta takaisin Kuopioon. Neljän päivän reissumme sisälsi ehdottomasti liikaa autossa istumista, mutta toisaalta tarkoitus olikin koeponnistaa retkeilyautoa tien päällä. 

Aluksi 5,40-metrisen auton sisätilat tuntuivat pieniltä, mutta kun tavarat löysivät paikkansa ja omat rutiinit asettuivat kohdilleen, ahtauskaan ei enää vaivannut. Ja taajamapyörityksessä pieni retkeilyauto on kyllä näppärä, vaikka henkilöautoon tottuneelle ylimääräinen varovaisuus on aina paikallaan.

Matkaparkkeihin ja caravan-alueille on helppo majoittua, mutta osa helppoudesta selittyy sillä, että toukokuussa muita matkailijoita ei juuri ole. Miellyttävää joka tapauksessa on se, että retkeilyautolla on varsin edullista matkailla. Toki puitteet ovat hotellimajoitusta vaatimattomammat, mutta ainahan sitä voi kurvata hotelliin, jos tulee ikävä saunaa tai notkuvia aamiaispöytiä. 

Suurimmat kustannukset liittyvät polttoaineeseen, mutta kotimaan rajojen sisällä nekin ovat kohtuullisia. Keski-Eurooppa on onneksemmme jo nähty, joten meillä ole hinkua ainakaan Pohjoismaita kauemmas.

Fiatiin ja Adriaan liittyvistä kokemuksista kerron lisää tuonnempana; niitä onkin myöhempien reissujen myötä kertynyt aika paljon.