Seinäjoen Ideapark ei paikkana vaikuta alueelta, joka olisi erityisen hiljainen yölläkään. Vieressä menee isohko tie, mutta tästä huolimatta nukuin yöllä hyvin ilman korvatulppiakin.
Ainoa yönaikainen vastoinkäyminen aiheutui krampista, joka iski oikean jalan pohkeeseeni. Juoksuharrastus varsinaisesti ehkäise pohjekramppeja, ja sellaiset ovat pahimmillaan aivan kamalia; niin tälläkin kertaa.
Krampit nähtävästi johtuvat suolatasapainon häiriöistä, mutta voiko pienessä tilassa nukkuminen edistää niiden syntymistä? Oma kroppani mahtuu kyllä vaivatta Adriaan poikittain, mutta ehkä sitä hieman sykkyrässä silti nukkuu.
Alkuperäinen ajatuksemme oli jatkaa Seinäjoelta Tampereen suuntaan ja ehkä etelämmäksikin, mutta lopulta totesimme, että käytettävissä olevat matkapäivät eivät riitä niin pitkään reissuun. Voisimme kuitenkin koukata länsirannikon kautta, mahdollisesti Kalajokea kääntöpisteenä käyttäen.
Niinpä suuntasimme kohti Vaasaa. Ajomatkan varrelle mahtuisi muutamia retki- tai käyntikohteita, joista ensimmäiseksi otimme käsittelyyn Tuomaanmäen reitin Isossakyrössä.
Kartasta arvioiden maaston märkyys tuskin olisi Tuomaanmäellä ongelma. Alkumatkasta polku ei silti metsätöiden vuoksi ollut erityisen hehkeä.
Polun noustessa ylemmäksi maasto kuitenkin muuttui hienommaksi. Täällä päin Suomea mäet eivät yleisesti ottaen ole kovin pahoja, mutta säästyvätpä polvet myöhempiin koitoksiin.
Tuomaanmäen nähtävyydeksi voidaan lukea prossikautiset röykkiöhaudat, joita on mäen laella. Hautajaisten aikaan maisema on näyttänyt kovin erilaiselta, koska meren pinta on ollut nykyistä ylempänä. Käytännössä haudat on ilmeisesti kaivettu meren rantaan.
Mitä eläimistöön tulee, hiisiäkin on Tuomaanmäellä liikkunut, mistä on todisteena puuhun naulattu hiiden leukaluu. Jotkut tosin puhuvat hirven kallosta, mutta tähän disinformaatioon ei pidä langeta. Olen kohdannut luonnossa niin monta hiittä, että tiedän kyllä, miltä hiiden pää näyttää.
Tuomaanmäeltä löytyy sitä paitsi myös karttaan merkitty hiidenkirnu. Opastekstien mukaan kyseinen kallioreikä ei geologisesti ottaen ole hiidenkirnu, mutta tämähän vain alleviivaa sitä, että reikä on oikeasti hiiden tekemä.
Tästä seuraa, että kirnulla on tiettyjä erityispiirteitä kuten se, että siinä oleva vesi parantaa syyliä. Ja mahtaisiko tuo auttaa kramppeihinkin? Arvelen, että vettä juomalla ainakin ummetus lähtisi.
Mäen laella on myös verrattain viihtyisä laavu. Viihtyisyyttä lisäsi myös auringonpaiste, joka hetkittäin nosti ilman lämpötilan jopa +5 asteeseen.
Tuomaanmäeltä jatkoimme Vaasan kautta pohjoisen suuntaan. Olimme kaavailleet yöpaikaksi Kalajoella sijaitsevaa Tapion Tupaa, jonka caravan-alue on auki ympäri vuoden.
Kalajoelle olisi hieman matkaa, mutta ehtisimme silti lyhyesti tutustua matkan varrella oleviin nähtävyyksiin, jos sellaisia tulee vastaan. Pian Vaasan jälkeen tien varressa olikin kyltti, jonka ohi ei voinut ajaa pysähtymättä: Oravaisten taistelutanner.
Historiantuntemus ei ole keskeisimpiä osaamisalueitani, ja lienen nukkunut juuri ne historiantunnit, kun Oravaisten tapahtumista puhuttiin. Ehkä juuri tästä syystä vuonna 1808 käydyn Venäjä-Ruotsi -maaottelun yksityiskohdat tuntuivat nyt niin kiehtovilta.
Oravaisten pelloilla käyty taistelu päättyi ruotsalaisten tappioon, mikä välillisesti johti siihen, että Suomesta tuli yli sadan vuoden ajaksi osa Venäjän keisarikuntaa. Tästä kumpuava mielenkiintoinen kysymys tietysti on: millaista Suomessa nyt olisi, jos ruotsalaiset olisivat voittaneet taistelun?
Puh, I värsta fall skulle även denna blogg nu vara på svenska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti