Reiska

Palaataanpa hetkeksi vähän tuoreempiin tapahtumiin... En ole aikapäiviin matkustanut junalla, mutta tammikuun puolessa välissä jouduin turvautumaan joukkoliikenteeseen noutaakseni uuden retkeilyautomme Jyväskylästä. Bussillakin olisi päässyt, mutta valitsin junavaihtoehdon, koska Kuopion ja Jyväskylän välinen tieosuus on vähän liiankin tuttu.

Tehdäkseni junamatkasta itselleni mukavan varasin paikan Ekstra-luokasta. Ylenpalttisen miellyttävä matkasta ei silti tullut, sillä tein istumapaikkaa valitessani virheen ja valitsin paikan selkä menosuuntaan päin. Junan huojuminen aiheutti huonovointisuutta, ja suurimman osan ajasta odotin vain perille pääsyä. Tekeekö joku oikeasti junassa töitäkin? No, ehkä vain olen tottumaton.

Jyväs-Caravanin myyjä haki minut autolla Jyväskylän rautatieasemalta, minkä jälkeen jatkoimme Seppälänkankaalle, jossa Adria Twinimme odotti.

Oikeastaan auto saapui maahan jo marraskuussa, mutta koska asialla ei näin keskellä talvea ollut kiire, siirsimme luovutuksen tapahtuvaksi tammikuussa. Ajankohta vaikutti myös siihen, että autoa piti hieman lisävarustella talvisten olojen varalle.

Talvimatkailu tuskin tulee olemaan jokapäiväistä, eikä autoon todennäköisesti tankata vesiäkään ennen kevättä, mutta seuraavat varusteet Adriaan lisättiin ennen luovutusta:

• Talvirenkaat
• Webasto
• Lämpöpeitteet tuulilasille ja takaoville

Talvirenkaiksi valitsin Nokian Renkaiden R5-kitkarenkaat. Minulla ei ole aiempaa kokemusta kitkarenkaista tämän kokoisen auton alla, mutta yksi kitkarenkaiden hyvä puoli on ainakin se, ettei renkaiden vaihtoajankohdalla ole niin väliä. Jossain vaiheessa tosin kaavailin, että kitkarenkailla mennään ympäri vuoden, mutta katsotaan nyt.

Moottorinlämmitinasia oli vaikea, koska Fiatin moottorinohjaus tunnetusti hylkii kaikenlaisia lämmittimiä. Toisaalta ilman lämmitintäkin on ikävä olla, jos autolla meinaa talvella ajaa. Polttoainekäyttöinen laite taas puoltaa paikkaansa retkeilykäytössä, vaikka vähän kallis onkin. 

Pienikokoinen retkeilyauto ei liene peltikorisista kylmimpiä, mutta karkaahan siitä lämpöä enemmän kuin oikeista matkailuautoista, joten lämpöpeitteet ovat kylmällä kelillä tarpeen.

Muilta osin varustelistaa täydennettiin vielä radiolla, joka mahdollistaa peruutuskameran käytön. Peruutustutkahan Adriassa oli jo ennestään.

Vaikka minulla on ollut kaksi vuotta aikaa tutustua aiheeseen, autoon perehdytys otti silti muutaman tunnin. Sen jälkeen oli aika hypätä Fiatin rattiin ja suunnata kohti Kuopiota.

Ajomatka takaisin kotiin oli vähän raskas. Tammikuun leutojen alkupäivien ansiosta tiet olivat enimmäkseen sulat, mutta samalla oli kovin pimeää, ja liikennettä paljon. Olin kotoa lähtiessäni varoitellut vaimoa, että voin auton saatuani samantien jatkaa Espanjaan, mutta nyt ei selvästikään ollut espanjaanlähtökeli. Onneksi Fiatin LED-valot vaikuttivat jokseenkin kelvollisilta, ja automaattisesti vaihtuvat kaukovalot helpottivat ajamista, kun huomioitavaa oli muutenkin paljon. 

Ensivaikutelma Adriasta on varovaisen positiivinen. Keittiön kulmilta tosin kuuluu aina auton tärähtäessä jotain kolinaa, mutta ehkä äänen saa vaimennettua, kun sen alkuperä selviää.

Toistaiseksi Adrialla on ajettu lähinnä kortterirallia, mutta olen silti tehnyt autoon pieniä hankintojakin. Tavaratilan suojaksi ostin kuusi kappaletta 50 x 35 sentin kokoisia kumimattoja. Ne peittävät lattian juuri sopivasti ja estävät tavaroita liukumasta ajon aikana. Ja ehkä niitä voi hätätilassa käyttää myös renkaiden alla, jos autolla sattuu jäämään johonkin kiinni.

Lisäksi ostin pari taitettavaa koria, joissa voi säilyttää ajossa aina mukana olevia tarvikkeita kuten AdBlue-kanisteria, öljyä ja lasinpesunestettä.

Ennen vakavampaa käyttöä auto pitäisi myös siivota kunnolla, mutta ehkä tältä osin odotamme kevättä ja lämpimämpiä kelejä. Vaimo taisi silti jo antaa autolle jonkun kutsumanimen; olisikohan tuo ollut Reiska tai jotain. Vähän outoa sellainen.