Ruosteen sävyjä

Kurkkiomaan retkestä jäi mukava jälkimaku. Maasto oli kaunista, ja auringon paistaessa elämä tuntui muutenkin hyvältä.

Kahden Ylläs-vuorokauden jälkeen tarkoituksemme oli silti lähteä kotimatkalle. Lähinnä siksi, että päiväkohtaiset ajomatkat pysyisivät kohtuullisina, ja ajamisen ohessa ehtisi vielä retkeilemäänkin.

Länsi-Lapissa vallinnut hyvä sää tuotti kuitenkin pääkoppaan myös toisenlaisia ajatuksia. Pitäisisikö Ylläs-Olos -polkuun tutustua tarkemmin? Näille kulmille ei välttämättä olla heti palaamassa.

Pikaisen majoitustiedustelun jälkeen muutimme suunnitelmaa ja varasimme pariksi vuorokaudeksi huoneen LH Olos -hotellista. Käytännössä se tarkoitti, että loman viimeisenä päivänä ajettaisiin yhtä soittoa Muoniosta Kuopioon. Vanhana ei enää jaksaisi, mutta kai sitä joskus täytyy.

Retkeilyn osalta päätimme jatkaa jotakuinkin siitä, mihin edellisenä päivänä jäätiin. Niinpä ajoimme autolla Ruostevaaran rinteeseen vievän metsäautotien silmukkaan, josta patikoisimme kohti etelää tavoitellen Pahtavaarassa olevaa autiotupaa. Tien alussa näytti kartan mukaan olevan portti, mutta ainakin tällä erää se oli auki.

Ruostevaaralla samoin kuin sen vieressä olevalla Tupakkalaella on joskus harvennettu metsää, joten mäen päällä on avaraa, tuulistakin. Ihan paljaaksi rinteitä ei kuitenkaan ole hakattu, vaan pystyyn on jätetty runsaasti siemenpuita.

Auringon paistaessa viistosti näky on oikeastaan aika hauska, etenkin ilmasta kuvattuna. Myös maisema Äkäsjärven suuntaan on hieno.

Reittimerkinnät ovat edelleen melko hyvät muualla paitsi Ruostevaarassa, jossa ne ovat paikoin kadonneet kaadettujen puiden mukana.

Maasto on paikoin kivikkoista, mutta ei niin paljoa, että se haittaisi kulkemista. Aurinkoisena syyspäivänä maassa on myös sopivasti... ruosteen sävyjä.

Edellisen päivän laavukokemuksen jälkeen Pahtavaaran tupaan liittyvät odotusarvot olivat maltillisia, mutta lopulta rakennus tupsahti esiin mäntyjen keskeltä. Tuvan vieressä olleen lammen vesi näytti aika seisovalta, joten käyttövesi kannattanee tarvittaessa tuoda mukana.

Itse tupa kuitenkin oli siisti, etenkin sisältä. Rakennus on aiemmin ollut Ruostevaaran ja Tupakkalaen välisessä solassa, ilmeisesti tässä, josta se on vuonna 2006 siirretty nykyiselle paikalleen. 

Vieraskirjan mukaan tuvalla käy retkeilijöitä melko usein, mutta tällä kertaa emme nähneet muita.

Tämän suon vieressä lienee tuvan vanha sijainti.

Jos oli Kurkkiomaan polulla kaunista, ei voi moittia Pahtavaaran reittiäkään. Hakkuuaukeat ottivat paikoin silmään, mutta olihan siellä jo uutta kasvuakin.

Muutaman kilometrin päässä idässä, Äkäsjärven takana, on Pahtavuoma, jossa muutama vuosi sitten lumikenkäilimme. Viitanneeko nimi samaan pahtaan?

Ylläkseltä tulevan reitin viimeisin pätkä - Kuusikonmaan tuvan ja Juuvanrovan kautta Olokselle - on yhä näkemättä. Mahtaisikohan tuonne ehtiä seuraavana päivänä?