Helmikuun lopussa kevät tuntui ottavan ison rykäyksen eteenpäin, ainakin hetkellisesti. Kun aurinkoakin oli luvassa, päätin lähteä pienelle ajelulle, hieman samaan tapaan kuin edellisenä syksynä.
En tällä kertaa ajatellut kiertää Kallavettä ympäri, mutta suuntasin silti reissuni alkajaisiksi Puutossalmelle, jossa oli jälleen tarjolla ilmaisia risteilyjä.
En nyt tarttunut tarjoukseen, koska minulla ei varsinaisesti ollut asiaa Vehmersalmen suuntaan. Olin ajanut Puutossalmelle lähinnä kuluttaakseni aikaa, sillä sääennustuksen lupaama auringonpaiste lymyili vielä jossain.
Palattuani takaisin Kuopion taajama-alueelle taivas alkoi lopulta rakoilla. Hakeuduin Rautaniemeen, jossa olevalta kukkulalta näkee aika kivasti moneen suuntaan, ilman apuvälineitäkin.
Koska ilma oli verrattain lämmin, päätin lennättää Mallaa. Malla taisi silti vierastaa nollakeliä, koska se valitti toistuvasti navigaatiojärjestelmän virheestä. Vaikutti siltä, että luminen alusta ei ollut sille mieluinen. Jos kopterin otti käteen, se kuitenkin kehräsi tyytyväisenä kuin odottaen pääsevänsä ilmaan.
Rautaniemestä jatkoin Keilankantaan ja Matkusniemeen, jonka kautta on usein tullut hiihdettyä. Nyt lämmin ilma ja etenkin jäälle noussut vesi oli turmellut jään. Tilanne oli kauttaaltaan huonompi kuin miltä se kuvassa näyttää, sillä vesi tuli esiin vasta kun lunta polki jalalla.
Kaupunkiympäristössä lennättäminen on joskus häiriöiden vuoksi vaikeaa, niin tälläkin kertaa. Malla oli tuskin sadan metrin päässä, kun yhteys kopteriin katkesi, vaikka välissä ei ollut kuin pari hassua lehdetöntä puuta.
Asia ei tullut ihan yllätyksenä, koska järjestelmä oli jo pari kertaa huomauttanut heikosta signaalista. En vain ehtinyt puiden takaa pois, kun pelätty virheilmoitus pomppasi näytölle. Onneksi Malla toimi niin kuin sille oli opetettu ja palasi omin päin takaisin, jolloin yhteys taas syntyi.
Metsäolosuhteisiin verrattuna ero kopterin kantamassa oli kuitenkin hirmuinen. Vaan ihmekös tuo, kun ranta on täynnä asuntoja, eikä kilpailevista wifi-verkoista siten ainakaan ole puutetta.
Keilankannasta suuntasin Saaristokadulle, jossa toivoin häiriöitä olevan vähemmin, mikä pitikin paikkansa. Kuvia ottaessani huomasin, että DJI Mavic Mini ei lähde kylmällä kelillä lentoon, jos akun varaus on alle 40 %. Tai oikeastaan tiesin kyllä asian, mutta olin jo unohtanut sen. Samassa tilanteessa Spark nousee vielä ilmaan, mutta akun jännitteen pudotessa sekin tulee alas, tavalla tai toisella.
Rajoitus on harmillinen, koska se lyhentää merkittävästi lentoaikaa, eikä kolmekaan akkua riitä siten talvioloissa pitkälle. Toki tämä on parempi vaihtoehto kuin se, että sähkö loppuu kesken lennon.
Cityretkeni lopuksi ajelin vielä Saanan kautta Puijon suuntaan ja hiihtostadionille. Tässä vaiheessa Mallan akut alkoivat jo olla loppu, mutta kuvasinpa vielä hetken tornia hiukan uudesta perspektiivistä.
Pitkän koronatalven jälkeen tuntui hyvältä pyörähtää jossain, vaikka ihan vaan lossilla. Ja kohtapa laivatkin kulkevat taas; Kallavesj-laulussa niitä jo hieman haikeaan sävyyn kaivataankin:
Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj! Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee, missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti