Pari sanaa häivejuoksemisesta

Olen hiukan huolestuneena seurannut koronarajoituksiin liittyvää keskustelua.  Erityisesti minua mietityttävät mahdolliseen ulkonaliikkumiskieltoon liittyvät asiat, joista on viime aikoina puhuttu.

Kuten olen aiemmin maininnut, koronan vaikutus omaan elämääni on ollut vähäinen, ja siltäkin osin pelkästään positiivinen.  Selvää kuitenkin on, että epidemiasta pitäisi jotenkin päästä eroon.

Asian kanssa on nyt tuherrettu vuosi, mutta virus pyörii edelleen nurkissa.  Käytetyt keinot ovat siis olleet vääriä. 

En ole virologian asiantuntija, mutta maalaisjärjellä ajatellen ainakin seuraavia temppuja kannattaisi ehkä kokeilla:

1. Maahan tulevan henkilöliikenteen minimointi
2. Maskipakko julkisissa tiloissa

On turha keksiä kaupunkeihin uusia rajoituksia, jos tuoreita taudinkantajia lappaa maahan kaiken aikaa lisää.  

Maski ei tuo täydellistä suojaa, mutta jos kaikilla - tai edes suurimmalla osalla - on sellainen, vaikutuksen voisi kuvitella olevan merkittävä.  Maskeista eivät kaikki tykkää (en itsekään), mutta ainakin sellaisen käyttöä olisi helppo valvoa, enkä näe vaatimusta minään ihmisoikeusloukkauksena. 

Ulkonaliikkumiskielto on sen sijaan aivan toinen juttu.  Jos on lukenut tätä blogia aiemmin, ymmärtää varmasti, ettei sellainen ole minulle mikään vaihtoehto.

On epäselvää, millaisesta liikkumiskiellosta lopulta olisi kyse, mutta kielto tuskin koskisi koko maata, tai ainakaan kaikkia alueita.  Nykyisen hallituskauden aikana olen kuitenkin oppinut, että poliittisten päättäjien typeryyttä ei ole mahdollista yliarvioida.

Koska juoksemisesta saattaisi ulkonaliikkumiskiellon aikana tulla sanomista, minun täytyy muuttaa käytäntöjäni. Niinpä olen laatinut itselleni suunnitelman, jota alan noudattaa, jos ulkonaliikkumiskielto iskee omaan ympäristööni.

Ensinnäkään enää ei voi juosta päivänvalossa, joten lenkille täytyy lähteä illan pimeydessä tai varhain aamulla.  Vaatetuksen päävärin ollessa musta minulla on ollut tapana pukea juoksutakin päälle heijastinliivi, mutta selvää on, että sitä ei voi nyt käyttää.  Ehkä teippaan myös vaatteissa olevat pienemmät heijastimet piiloon.

Juoksureittiäkin on syytä säätää.  Katujen varsilla menevät kävelytiet eivät ole poikkeusoloissa turvallisia, joten niiden sijaan kannattaa suosia metsäisempiä väyliä.  Katuosuuksia ei silti voine täysin välttää, joten ne täytyy juosta kovaa.  Se on vain hyvä asia, koska intervalliharjoittelu on tehokasta, ja on omalta osaltani jäänyt harmillisen vähäiseksi.

Huolellisesta suunnittelusta huolimatta kannattaa silti varautua vastoinkäymisiin.  On esimerkiksi mahdollista, että maija tulee vastaan pyörätiellä, vaikka reitti kulkisi vähän syrjemmässäkin.  Tällöin on tärkeää, että vaatetus mahdollistaa nopeat väistöliikkeet ja syvässä hangessa juoksemisen.  Kovin paksuja ja polvista tiukkoja talvihousuja ei siis voi käyttää.

Musiikin kuuntelukaan ei taida nyt juostessa onnistua.  Itsestään selvää on myös se, ettei suoritusta kannata ladata mihinkään nettipalveluun.  Ehkä tässä vaiheessa kirjaan tiedot vain paperille ja siirrän ne nettiin sitten, kun kohu on laantunut.

Mikäli ulkonaliikkumiskielto on väljempi ja sallii esimerkiksi kaupassa käymisen, tilanne on olennaisesti helpompi.  Silloin riittää, kun lenkille ottaa mukaan pari ylimääräistä tavaraa: Prisman muovikassin ja pussillisen jauhelihamaustetta.

Muovikassia tarvitaan, jotta voi antaa ymmärtää olevansa menossa kauppaan.  Kysyttäessä muovikassi toimii myös maskina.  Jauhelihamausteen avulla taas voi osoittaa käyneensä kaupassa, jos jää partion kynsiin paluumatkalla.  

Uskoisin, että tästäkin kyllä selvitään.