Huonetta varatessani opin, mitä eroa on double- ja twin-huoneilla. Twin-huoneessa on kaksi erillistä sänkyä, jotka tosin voivat olla kiinni toisissaan. Double-huoneessa on yksi iso sänky, ja STF-hinta on 500 kruunua kalliimpi. Kruunujen tuhoamista ajatellen jälkimmäinen siis on parempi, mutta valitsimme kuitenkin ensimmäisen.
Abisko on kuulemma Ruotsin vähäsateisin paikka, mikä ei tietysti kerro aurigonpaisteen määrästä mitään. Nyt auringonvaloa kuitenkin tarjoiltiin isolla kauhalla.
Rouva olisi tänäänkin halunnut lähteä lumikenkäilemään, mutta lähdimme silti asiasta keskusteltuamme hinkkamaan suksilla kohti Abiskojaurea. Se olikin hyvä valinta, koska tunturiin nouseva talvireitti on verrattain helppo. Kesällähän tästä on joskus mentykin.
Menomatkalla tapasimme ahkiota vetävän miehen, joka kertoi lähteneensä reissuun jo helmikuun puolessa välissä. Reilussa parissa kuukaudessa Norrbottenia ehtii nähdä enemmänkin, ja matkan varrelle varmasti osuu synkempiäkin päiviä.
Abiskojauren tuvalle asti emme suksineet, vaan pidimme evästaukoa Keronin kupeessa, ja käännyimme sitten takaisin Abiskoon. Vaikka lunta oli edelleen runsaasti, aurinko oli sieltä täältä paljastanut pieniä töppäreitä, joilla istuskelu liki tuulettomassa säässä oli mukavaa.
Hiihdin nyt ensimmäistä kertaa tämän talven aikana Kolleneilla. Joka paikassa niillä ei voi uran kapeuden vuoksi luistella, mutta missä leveyttä riittää, matka etenee paremmin kuin tervatuilla pertsasuksilla. Abiskojauren suuntaan menevällä reitillä ei ole isoja nousujakaan.
Rouva pisteli menemään pitopohjasuksilla, eikä loman alussa vaivanneesta oireilusta ollut nyt tietoakaan. Liittyikö ongelma jotenkin luisteluhiihtoon?
Pitäisi ehkä kysyä neuvoa lääkäriltä. Omat hoitosuositukseni perustuvat yleensä riittävään määrään toistoja, mutta niitä vaimo ei arvosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti