Maastohiihtolatuja ei Abiskosta, Björklidenistä tai Riskgränsenistä ylenpalttisesti löydy, mutta se ei nyt haittaisi, koska vaimolla on muutenkin vaikeuksia hiihtämisen kanssa. Lumikengät ovat matkassa, joten pääsemme kyllä tunturiin ilman suksiakin.
Otimme aluksi Jerikseltä suunnan kohti Kilpisjärveä. Jos onnistuisimme saamaan Kilpisjärveltä majapaikan, jäisimme sinne yöksi. Muussa tapauksessa jatkaisimme eteenpäin, mahdollisesti Tromssaan.
Hotelli Kilpis oli täynnä, joten B-suunnitelman mukaisesti varasimme parin yön majoituksen Tromssan Scandic Ishavshotellista. Tromssa alkoi muutenkin tuntua hyvältä vaihtoehdolta, koska netistä löytyneen latukarttapalvelun perusteella kaupungin ympärillä on runsaasti maastohiihtolatuja, jotka kiinnostivat ainakin itseäni.
Hotellin valintaan vaikutti merkittävästi se, että kohteessa ei näyttänyt olevan pysäköintiongelmaa ("Hotellissamme on joko ulkopysäköintialue tai pysäköintihalli."). Kun autoon on joskus lomamatkalla murtauduttu, sitä nykyään kiinnittää huomiota siihen, mihin vaununsa jättää.
Laskeuduttuamme Kilpisjärveltä Skibotniin ehdimme huolestua lumen määrästä, nimenomaan sen vähyydestä. Avoveden läheisyys oli sulattanut lumet liki kokonaan, eikä hiihtämisestä olisi vuonon rantamilla tullut mitään.
Tromssaan päästyämme asiat alkoivat muutenkin monimutkaistua. Kävi ilmi, että valitsemallamme hotellilla ei ollut sen enempää ulkopysäköintialuetta kuin pysäköintihalliakaan.
Pysäköinti oli mahdollista ainoastaan kadunvarsipaikoilla - joita saarelle rakennetussa ahtaassa kaupungissa on vähän - tai Norjan tapaan maanalaisissa pysäköintihalleissa/-tunneleissa. Olisi ollut helpompaa liikkua laivalla, koska silloin hotelliin olisi voinut lompsia miltei suoraan kannelta.
Lähin pysäköintitunneli sijaitsi puolen kilometrin päässä. Kävelymatkana se on ihan OK, mutta jos romppeet täytyy kantaa hotellille kahdessa erässä, auto olisi liian kaukana.
Sama ongelma vaivasi useita muitakin keskusta-alueen hotelleja. Meille olisi hyvin kelvannut lentokentän läheisyydessä ollut hotelli, jossa toissa kesänä vietimme muutaman yön, mutta sitä ei enää ollut.
Ajettuamme muutaman kierroksen korttelirallia hotellin edustalla aloimme kypsyä tilanteeseen. Pitäisikö unohtaa Tromssa ja jatkaa eteenpäin? Ajatusta tuki sekin seikka, että pikainen tutustuminen lähistöllä olevaan hiihtoalueeseen tuotti pettymyksen, joka ei tosin johtunut lumen puutteesta.
Koska ei vielä ollut myöhä, peruimme hotellivarauksemme ja lähdimme ajamaan kohti Narvikia. Ajomatka tuntui norjalaiseen tapaan ylimaallisen pitkältä, ja lopulta päädyimmekin yöksi Bardufossista löytämäämme hotelliin.
Hotellirakennus oli vanha ja aavistuksen kämäinen, joten valinta ehti hetken harmittaa. Hintaan sisältynyt iltapala (kukkakaalikeittoa, leipää, teetä, vohveleita hillolla yms.) kuitenkin kompensoi asiaa. "Hyvä ruoka, parempi mieli", kuten sanonta kuuluu.
Mutta hiihtopäivää tästä ei tullut, tuli ajopäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti