... koukataksemme sitten Ruotsiin nousevalle E10-tielle.
Olin koko aamun pohtinut, pitäisikö Riksgränsenista varata majoitus etukäteen. Mitä jos siellä onkin ihan kauheat markkinat?
Aikaa pähkäilyyn ainakin riitti, sillä E10-tie oli hetken suljettuna huonon sään vuoksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että odottelimme jonossa puolisen tuntia, minkä jälkeen tielaitoksen auto johdatti kertyneen letkan Bjørnfjellin yli. Mielestäni sää tai keli ei olisi edellyttänyt tuollaista operaatiota, mutta tottapa paikalliset tietävät asiat paremmin.
Ruotsin puolelle päästyämme kurvasimme hotelli Riksgränsenin pihaan. Hyvin pian aloimme tuntea tyytyväisyyttä siitä, että huonevaraus oli jäänyt tekemättä. Väkeä nimittäin oli ihan liikaa, ja autojakin kuin Mannerheimintiellä.
Edelleen kovaa puhaltanut, lunta nostattava tuuli lisäsi tunnetta, että hulinasta on päästävä pois. Mutta minne?
Jos Riksgränsen on täynnä, tilanne Björklidenissä tai Abiskossa tuskin on yhtään lohdullisempi. Täytyykö tässä ajaa Kiirunaan asti, tai peräti Suomeen? Toista peräkkäistä ajopäivää emme todellakaan toivoneet.
Poistuimme vikkelästi Riksgränsenistä, mutta päätimme silti käydä katsomassa, miltä meno Björklidenissä näyttäisi. Hämmästyimme suuresti seesteisyyttä, joka tunturikylässä vallitsi. Lapset laskivat pulkkamäkeä Fjället-hotellin edustalla, autopaikka löytyi muutamassa sekunnissa ja taisipa rinteestä kuulua kerubien lauluakin.
Kaiken kukkuraksi saimme huoneen -50% alennuksella. Huoneen siivousta piti tosin hetki odotella, mutta homman tultua valmiiksi pakkasimme reppumme ja lähdimme tunturin kupeeseen lumikenkäilemään. Vaikka hiihtäminen tuottikin aiemmin vaikeuksia, lumikenkien kanssa rouva kirmasi tunturissa kuin gaselli.
Olemme parhaamme mukaan yrittäneet päästä vanhenevista kruunuista eroon, mutta rahan peseminen etenee silti tuskastuttavan hitaasti. Björklidenissä tarjoutui mahdollisuus nopeuttaa prosessia, kun huomasin, että hotellin vitriinissä on kiviä myytävänä.
Jos ostaisin parikymmentä kiveä, ongelma olisi likipitäen ratkaistu. Kivet saattoivat olla jotenkin erityisiä (taivaalta pudonneita, hoitavia kiviä tms.), mutta kaupan mielekkyys arvelutti silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti