keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Rahanpesua ja muuta mukavaa

Subbe taisi hiukan yllättyä kysymyksestäni.

  • Lähdetäänkö Lappiin hiihtämään?
  • Taas? Juurihan me palasimme Lapista. Mutta lähdetään vaan!
  • Otan tällä kertaa vaimonkin mukaan.
  • Ahaa. Ajaako rouvakin?
  • Ei, rouvalla ei ole ajokorttia.
  • Ai sellainen pitää olla.
  • Kyllä. Minulla on muuten uudet ajohanskatkin!
  • Aika hienot. En tosin ole varma, mitä muut autoilijat kukkakuosista ajattelevat.
  • Se ei ole olennaista. Näppylöiden ansiosta ratista saa hyvän otteen. Lisäksi kämmenpuolella on hyvä raplata radion kanavia ja selkäpuolella voi pyyhkiä kosketusnäytöstä pölyt.

Tällä kertaa päätimme suunnata länteen, Länsi-Lappiin siis. Yksi syy asialle oli se, että ruotsalaisten meneillään oleva seteliuudistus tuottaa meille edelleen ongelmia.

Viime kesänähän lakkasivat toimimasta vanhat 20, 50 ja 1000 kruunun setelit, ja tulevana kesänä (kesäkuun lopussa) saman kohtalon kokevat 100 ja 500 kruunut setelit. Sellaisia oli edelleen takavuosien lomamatkojen jäljiltä jemmassa, vaikka olemmekin aktiivisesti yrittäneet päästä niistä eroon.

Emme todennäköisesti ehtisi järkevällä tavalla kuluttaa vanhenevia seteleitä, joten ajattelimme vaihtaa ne uusiin ruotsalaisessa pankissa. Täytyy sanoa, että asiaa ei ole tehty turhan helpoksi.

Aluksi tarkoitukseni oli lompsia Nordean konttoriin Haaparannassa. Lähinnä siksi, että siellä on ennenkin asioitu saman asian tiimoilta. Konttori oli kuitenkin kadonnut, eikä uudesta osoitteesta ollut mitään tietoa.

Tien toisella puolella oli Swedbankin konttori, mutta kävi ilmi, että siellä ei käsitellä käteistä rahaa lainkaan. Rahojen vaihtaminenkaan ei siis onnistuisi.

Mutta ei hätää, viereisestä korttelista löytyi vielä Handelsbankenin toimipiste, jossa näkyi olevan jonkinlainen kassakaappikin. Kaapissa varmaankin säilytettäisiin seteleitä, joita ihmiset käyvät vaihtamassa!

Vaan ei. Setelien vaihtaminen onnistuisi ainoastaan niin, että minä annan vanhat setelit pankille, ja pankki tallettaa rahan tililleni. Mutta minulla ei ole tiliä Handelsbankenissa, enkä ajatellut sellaista perustaakaan yksinomaan ruotsalaisten seteliuudistuksen vuoksi.

Nordeassa tili olisi ollut, mutta sain kuulla, että mystisesti kadonnut Nordean konttori on siirtynyt Kalixiin, liki 70 kilometrin päähän siis! Saavutin pankkivirkailijan kanssa yhteisymmärryksen siitä, että lienee yksinkertaisinta pistää elämä risaiseksi.

Auton tankkaaminen on sentään helppo ja järkevä tapa käyttää 500 kruunun seteleitä, mutta niitäkään ei mene kerralla kuin yksi tai kaksi. Nopeuttaaksemme rahojen kiertoa päätimme asioida ruotsalaisissa liikkeissä mahdollisimman usein.

Yleensä kuvio on sellainen, että menemme ruokakauppaan, josta rouva ostaa sukulakun tai kaksi ja maksaa ostoksensa 500 kruunun setelillä. Minä seuraan perässä, ostan oluen tai kaksi ja maksan ostokseni 500 kruunun setelillä.

Eräänlaista rahanpesua siis, mutta laillista.

2 kommenttia:

  1. Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, ja pankeissa käsiteltiin rahaa. Ainoa asia, mikä pankeissa tuntuu olevan samoin kuin ennen, on, että asiakas on aina väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Varsinkin Pohjois-Ruotsissa aika moni pankkikonttori tuntuu vieroksuvan käteistä rahaa. Ainahan sieltä voi käydä tiedustelemassa, että missä lähin käteisen päälle ymmärtävä toimipiste mahtaa sijaita, mutta todennäköisesti sellainen löytyy vasta 300 kilometrin päästä...

      Poista