Ommoo lommoo

Olen talven aikana onnistunut tekemään ylityötunteja, jotka näin huhtikuun lähestyessä realisoituivat ylimääräisenä lomaviikkona. Sehän kelpaa! Muilla perheenjäsenillä ei tähän aikaan vuodesta ole vapaata, joten tiedossa oli sooloreissu.

Yksin matkatessa on hyvät ja huonot puolensa. Selkeästi positiivista on se, että omilla reissuilla voi:

• ostaa kaupasta juuri sellaista ruokaa, jota sattuu tekemään mieli
• kuunnella autossa Personal Jesusta Kuopiosta napapiirin tuolle puolen
• valita hiihtoreitit pikemminkin maisemien kuin pituuden mukaan
• olla hiljaa, jos ei ole mitään asiaa

Debet-puolelle täytynee laskea se, ettei hienoja kokemuksia voi jälkikäteen jakaa kuin oman tuoppinsa kanssa.

Kuten usein ennenkin, tämäkin loma alkoi hämmentävän sekaannuksen vallitessa. Työkiireiden vuoksi loman suunnittelu jäi täysin tekemättä, vain matkan pääilmansuunta oli selvillä.

Kuopiosta lähdettäessä ensimmäinen totuuden hetki koittaa Iisalmessa. Kääntyäkö Oulun tielle vai jatkaako Kajaanin ja Kuusamon suuntaan? Epävarmuus valinnan hetkellä saattaa ärsyttää muita autoilijoita, eikä arpominen paranna omia fiiliksiäkään.

Tällä kertaa tie vei minut Kuusamoon. Pääsin liikkeelle hyvissä ajoin, ja kun aurinkokin paistoi, ei varsinaisesti ollut syytä pysähtyä aiemmin. Huomenna jatkan jonnekin, kiireettä.

Huhtikuussa Pallas vetää usein puoleensa, mutta toisaalta hotelli Pallaksen majoitushinnat työntävät matkailijaa poispäin. Kilpisjärvikin tuntuu tällä hetkellä olevan aika kaukana, tosin siellä olisi ensi perjantaina kakkua ja kahvia tarjolla!

Entäpä Saariselkä sitten? Ehkä kahvikupin tuijottaminen aamupalalla tuottaa vastauksia.