Aamiaispöydässä mietin vielä, tavoittelisinko Saariselkää ja Inaria, vai siirtyisinko suoraan Länsi-Lappiin, joka tällä kertaa on matkan pääkohde. Inarissa minua olisi kiinnostanut ainakin Otsamon retkilatu. Toisaalta en ole hiihtänyt Levilläkään kuin pari kertaa, ja kun majoituskin järjestyi kohtuulliseen hintaan, päätin kokeilla talvi-Leviä.
Aikaisen ajankohdan vuoksi huoneeni ei Leville saapuessani ollut vielä käytettävissä, mutta hiihtovaatteiden vaihto onnistui hotellin kokoushuoneessa, ja pääsin siten nopeasti ladulle.
Hiihtelin aurinkoisen sään vallitessa Kätkäjärven lenkin. Väkeä oli ladulla aika paljon, ehkä enemmän kuin olin osannut pelätäkään, mutta onhan täällä lääniä. Enemmän häiriötä aiheuttivat Leville tyypilliset turhakeaktiviteetit kuten moottorikelkkailu ja helikopterilennätykset. Mihin sitä Leviltä täytyy helikopterin kyydissä päästä? Tuskin sentään kyseistä kukkulaa ihailemaan?
Myös moottorikelkkailu on nostettu hämmentävän korkealle jalustalle. Kelkkauria risteilee siellä täällä, jopa aivan "tunturikylän" keskustassa. Sanoisin, että kelkkailijoita varten tehdyt liikennejärjestelyt ovat verrattavissa pyöräilijöille rakennettuihin palveluihin. En olisi hämmästynyt, jos joku majoitusliike olisi keksinyt tarjota mahdollisuutta pysäköidä kelkka oman sängyn viereen.
Oma hiihto tuntui edelleen tukkoiselta. Olin kaavaillut, että lähden vielä jossain vaiheessa viikkoa liikkeelle Madshus Kollenien kanssa, mutta saapa nähdä. Nykyinen hiihtokuntoni ei taida riittää luistelemaan Kolleneilla kovin pitkiä matkoja. Täytyy kai lyhentää matkaa, tai sitten levittää liisterit pohjaan ja mennä pertsaa. Tosin sitten suksi on pilalla luistelua ajatellen.
Huomenna siirryn johonkin rauhallisempaan paikkaan. Onneksi sellaisia löytyy aika läheltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti