Tänään hiihtomaastomme vaihtui Hetan pohjoispuolelta Pyhäkeron rinteille. Päiväksi oli ennustettu kovenevaa tuulta ja lumisadettakin, joten lähdimme liikkeelle pian aamupalan jälkeen.
Aluksi hiihdimme "erämaalatua" pitkin Rautujärven laavulle. Toisin kuin eilisellä reissulla, juuri lanattu latupohja oli hyväkuntoinen, ja luistelu oli mukavaa, vaikka tuuli puhalsikin Rautujärven jäällä vastakkaisesta suunnasta.
Laavulta käännyimme Ounastunturin suuntaan ja poikkesimme Pyhäkeron latukahvilassa nauttimassa virvokkeita. Ensimmäiset 10 km ladun profiili oli ollut lievästi nousujohteinen, joten nyt edessä oli toiset 10 km mukavaa liuttelua takaisin Hettaan.
Täytyy sanoa, että Pyhäkeron kahvilalta Itä-Hettaan laskeva latuosuus onkin yksi mukavimmista, joita olen koskaan hiihtänyt. Latupohja on aivan priimaa, ja reitti mutkittelee loivasti kumpuilevassa maastossa kohti Ounasjärven jäätä. Matkalla ei ole jyrkkiä mäkiä, ja vapaalla tyylillä suuri osa noin kuuden kilometrin matkasta menee ilman sauvoja luistellen. Parhautta!
Tänään meitä ei siunattu auringonpaisteella, mutta lumisadekaan ei koskaan alkanut. Ensi yön majailemme vielä mukavassa Hetan Majatalossa, mutta sitten on aika siirtyä hieman etelämmäksi, jonnekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti