Minulla on hyviä muistoja Pyhäkeron rinteillä kulkevilta laduilta. Tällä kertaa päätimme kuitenkin hiihtää Hetan pohjoispuolella olevalle Närpistön laavulle, jossa muutama vuosi sitten poikkesimme syysretkellä.
Laavulle menevä latu on kartassa merkattu "erämaaladuksi", mutta paikallisen tietotoimiston mukaan kyseessä on silti latukoneella tampattu reitti, joka sisältää sekä luistelubaanan että perinteisen latu-uran. Tämä pitikin paikkansa.
Harmitusta kuitenkin aiheutti se, että latupohja oli moottorikelkoilla sotkettu huonoon kuntoon. Edellisenä päivänä kunnostettu neitseellinen luistelubaana vilkkui siellä täällä alta, mutta suurta iloa siitä ei enää ollut. Kun kelkalla ajetaan pehmeällä lumella 50 - 80 km/h, ja pakkanen hoitaa oman hommansa, vapaan tyylin hiihto on tämän jälkeen yhtä helppoa kuin pingispallojen päällä. Perinteinen latu-ura sentään oli loistavassa kunnossa.
En mielelläni puutu paikallisten asioihin, mutta laajemmassa mittakaavassa en tajua moottorikelkkailua silloin, kun kyseessä on selkeästi hupiajelu. Kelkkailijoille rakennetaan omat moottoriradat ja kelkkareitit, mutta silti hiihtäjiä varten lanattu latu on lopulta paras paikka ajaa?
En tiedä, eroaako "erämaalatu" kelkkailun suhteen jotenkin muista latureiteistä. Moottorikelkkailun kieltäviä liikennemerkkejä oli lähempänä Hetan taajamaa, mutta niillä ei selvästikään ollut vaikutusta. Ladun varrella oli joku poroaitauskin, mutta meitä vastaan tulleen kelkan selässä istui kaksi ihmistä, joiden vaatetuksesta saattoi päätellä, ettei siinä mitään poroa oltu etsimässä.
Onneksi kuitenkin sää oli mitä parhain, ja hiihtolenkistäkin selvittiin yhdellä kompuroimisella. Uskon myös, että huomenna Pyhäkeron suuntaan sutiessa ladut ovat tälläkin kertaa priimaa. Silti olen sitä mieltä, että näitä merkkejä tarvitaan lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti