Ylläksen kupeessa

Olen joskus ääneen ihmetellyt laskettelijoita, joita varten täytyy rakentaa hissejä mäet täyteen, mutta niin vaan velttouden henki hiipii omaan puseroonkin.

Tänään hiihdettiin Yllästä ympäri. Jotenkin pääsi tapahtumaan, että matka alkoi ski-bussin kyydissä Äkäslompolosta Y1-hissiaseman kupeeseen... Kun Isometsän nousu jäi hiihtämättä, sai tunturin kierros lentävän lähdön.

Voitaneen sopia, että yksi moottoroitu nousu sallitaan, mutta toinen on jo laiskuutta! Tosin meilläkin tämä oli jo toinen kerta, koska toissa talvena sorruimme samaan virheseen. Toivottavasti liha ei ole pysyvästi heikentynyt.

Alkumatkasta taivaalta putoili hiukan lunta, mutta suksen luisto oli silti hyvä. Yllästä kiertävällä reitillä ei onneksi ole julmia mäkiä; ainakaan, jos ei ajaudu Kellostapulin vieressä kulkevalle ladulle.

Huomenna majapaikkamme vaihtunee Ylläkseltä jonnekin toisaalle, ehkä Hettaan. Suunnitelma tosin on vielä aika levällään, mutta hätäkös tässä, kun lomalla ollaan.