Toiveissa oli, että Itäkankaantien eteläpuolinen maasto olisi Hossalle tyypillistä, avaraa hiekkakangasta. Tämä toive ei ihan toteutunut, sillä tienoo oli kaikkiaan metsäisempää, eikä hyttysistäkään varsinaisesti ollut pulaa.
Syvälammelle menevä pistopolku ei liene kovin suosittu, koska pitkospuut olivat paikoin päässeet rapistumaan. Onneksi asia ei suuremmin haitannut kulkemista.
Polun varrella oli muutamia näyttäviä suo-osuuksia, mutta hyttysten hätistely vei suurimman huomiomme. Olimmekin yllättyneitä, kun Syvälammen lähestyessä havaitsimme, että paikkahan on varsin hieno!
Lammelta ei kuulunut puheensorinaa, joten loikimme laavulle ja kaivoimme eväät esiin.
Hyttysten puolesta tuuli olisi saanut olla kovempikin, mutta kun oli enimmäkseen tyyntä, päätin lennättää Teijoa.
Ohjattuani kopterin lammen päälle tuuli kuitenkin yltyi. Tuulenpuuska tarttui Teijoon työntäen sen rannalla olevaan mäntyyn, johon se raukka jäi kiinni.
Kopteri ei roikkunut kovin korkealla, joten sain sohittua sen alas laavulta löytämääni halsteria käyttäen. Siinä rytäkässä Teijo menetti yhden propellinsakin, jonka vaimo kuitenkin kanervikosta löysi.
Onneksi Teijo on kevyt, joten se kestää kolhuja hyvin. Saatuaan propellinsa takaisin se lensi taas kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Minulle ei silti pitäisi antaa kopteria lainkaan, koska kohtelen niitä niin huonosti. Lieneekin hyvä asia, että tästä hommasta tulee edes jossain määrin luvanvaraista. Kaltaiseni törpöt saadaan ainakin pois ilmatilasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti