perjantai 19. heinäkuuta 2019

400 milliä

Olen viime aikoina kuvannut aika paljon vuosi sitten hankkimallani Tamronin objektiivilla (18-400mm f 3.5-6.3 Di II VC HLD). Tamron vaikuttaa hyvältä yleislinssiltä, enkä Nikonin D7200-runkoon ruuvattuani ole sitä juuri irrottanut.

Objektiivi kiinnosti ensisijaisesti laajan polttovälialueensa vuoksi. Ulkona liikuttaessa linssien kanssa sählääminen ei kiehdo, eikä aina ole mahdollistakaan.

Vaihtuvapolttovälinen objektiivi ei ehkä ole kuvanlaadullisesti paras ratkaisu, mutta yleensä kuitenkin riittävän hyvä. Myös Tamronin sääsuojaus on plussaa, vaikka en sitä jatkuvasti tarvitsekaan.

Objektiivin saatavuus oli pitkään heikko, mutta kun näin Jyväskylässä sellaista myytävän ja Tamronilla oli tuotteeseen liittyvä cashback-kampanjakin, päätin tarttua tilaisuuteen. Ensimmäisen kerran Tamron oli mukana vuoden takaisella Leivonmäen reissulla.


Etukäteen minua hiukan huoletti objektiivin paino, joka oli 170 g enemmän (710 g) kuin aiemmin käyttämäni 16-300 -millisen objektiivin paino. Reppuun pakattuna painoerolla ei olisi merkitystä, mutta jos kameraa kantaa koko ajan kaulassa, asia saattaisi olla ongelma.


400-millinen objektiivi tuo kohteet mukavan lähelle, ja laajakulmapäässä 18 millin polttoväli helpottaa maisemakuvien ottamista. Samsungin NX-rungossa joskus käyttämäni 50-200 -millinen objektiivi oli tässä suhteessa vähän hankala.


Lisääntyneen painon merkitystä ei silti voi vähätellä, ja aluksi minulla olikin vaikeuksia tottua siihen. Kun objektiivin yhdistää D7200-runkoon, koko järjestelmä painaa liki 1,5 kg, joka on siinä rajoilla, onko kameran kantaminen kaulassa mukavaa.

Toisaalta jos kamera ei kaiken aikaa ole saatavilla, moni kuva jää ottamatta. Helpottaakseni elämääni olenkin hiukan tuunannut kantojärjestelmääni tarkoituksenani siirtää mahdollisimman suuri osa painosta pois kaulalta:

  • Kannan kameraa olkalaukkuotteella niin, että runko asettuu repun lantiovyössä olevan taskun päälle. Taskuun olen sijoittanut pienen ensiapupakkauksen, joka sopivasti tukee kameraa alapuolelta.
  • Olen kiinnittänyt kameran kantohihnaan kaulan kohdalle ylimääräisiä pehmusteita.
  • Nostan kameran kantohihnan kulkiessani repun rungon päälle (oikean hartian takana). Tällöin osa kameran painosta välittyy rungon kautta jaloille, millä on suuri merkitys. Temppu tietysti edellyttää, että repussa ylipäätään on kunnon kehys, mutta ainakin Osprey Exos on tähän tarkoitukseen hyvä.
  • Repussani on vasemmalla edessä ylimääräinen hihna, joka vetää kameran kantohihnaa etäämmälle kaulasta.

Lisäksi vaihdan kameran paikkaa usein. Yleensä pidän kameraa lantiovyön taskun päällä, mutta joskus heilautan sen kunnolla sivuun - kyynärpään taakse - jolloin se saa tukea repun sivutaskussa olevasta juomapullosta. En ole varma, tykkääkö kamera sellaisesta retuuttamisesta, mutta itse ainakin tykkään.

Näiden toimenpiteiden kera kameran kantaminen retkillä on jotenkin siedettävää. Pitäisi ehkä silti testata muitakin kokoonpanoja, koska Voltarenia menee kesäisin aika paljon, ja sen saatavuus on joskus heikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti