Orastavaa Lappia

Matkustettuamme kolme vuorokautta olimme hädin tuskin päässeet Kainuuseen asti. Täytyy sanoa, että odotukseni painovoimalinkoa kohtaan olivat suuremmat. Joko linko ei toimi, tai sitten en osaa käyttää sitä.

Kiihdyttääksemme matkan etenemistä asetimme itsellemme riittävän kaukana olevan tavoitteen. Sellaiseksi soveltuisi esimerkiksi Sodankylän kaakkoispuolella oleva Oratunturi, jota on kartalta katseltu ennenkin.

Matkailijan kannalta Oratunturi on helposti saavutettavissa. Muutaman auton kokoiselle parkkipaikalle on 5-tieltä vain reilut pari kilometriä, eikä tunturin huipullekaan ole tästä kuin 3 - 4 kilometriä.

Oratunturin laki on kuitenkin kivinen. Tunturin kupeessa olevalle laavulle asti polku on enimmäkseen hyvää kulkea...

... mutta varsinainen lohkareikko alkaakin vasta laavun jälkeen.

Totuuden nimessä täytyy silti todeta, että Oratunturin rakka ei ole pahinta mahdollista laatua. Tukevat kengät toki tarvitaan, mutta aivan jokaista askelta ei tarvitse sentilleen asetella.

Kiipeämistä helpottaa se, että tunturin länsi-/pohjoisrinne ei ole kovin jyrkkä. Mielikuvani mukaan esimerkiksi Nattasille on työläämpää kivuta. Sateisella säällä kannattanee silti suunnata jonnekin muualle.

Tunturin 450-metriseltä laelta avautuu hieno näkymä, ja ainakin Pyhätunturi ja Luostotunturi näkyvät ilman teknisiä apuvälineitäkin. Myös Kivitunturi erottunee idässä, vaikka sitä ei nyt hoksattukaan tiirailla.

Jos laavu tulipaikkoineen ei ole tärkeä, myös ylempää kivikon lomasta löytyy vihreitä alueita, joilla voi samaan aikaan nauttia niin eväistä...

... kuin avarista maisemistakin.

Oratunturi on viime vuosina saanut mediassa jonkun verran näkyvyyttä, mutta eipä tuolla tungosta ollut, vaikka P-paikalla muutama auto odottikin.

Tunturin loivempaa puolta saattaisi olla kiva mennä myös lumisena aikana. Etelärinne sen sijaan vaikuttaa jyrkemmältä, ja voisi kuvitella, että lumivyörytkin ovat mahdollisia. Seväseläntietä ei kuitenkaan aurattane talvella, koska se ei näytä vievän mihinkään.