maanantai 22. heinäkuuta 2019

Järeitä keinoja

Olen onnellinen mies. Minulla on vaimo, jonka odotukset elämää kohtaan ovat realistisia.

Vaimo toivoo joskus pääsevänsä ulkomaille, mutta tietää hyvin, että minä en ole lähdössä Barcelonaan, Lontooseen, Roomaan tai muihin vastaaviin paikkoihin. Niinpä hän ehdottaa, että matkustaisimme niiden sijaan vaikkapa Näätämöön.

Näätämö sopii minulle. En kuitenkaan ole varma, kuinka pitkä loma Näätämön reissua varten tarvittaisiin.

On nimittäin niin, että Näätämökin on kaukana, ja matkan varrella on paljon kiusauksia. Jos lankeaa vaikkapa Martinselkoselle, sitä helposti päätyy metsän laitaan tuijottamaan suota, ja sitten matka ei etene.

Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan läpi olisi siten ajettava määrätietoisesti, suurella nopeudella ja pysähtymättä. Mutta onnistuuko se?


Pohtiessani asiaan liittyvää problematiikkaa mieleeni muistui tapa, jolla avaruusmatkailussa hyödynnetään muiden taivaankappaleiden liikkeitä. Voisikohan sama ajatus toimia myös pienemmässä mittakaavassa? Otin asian puheeksi.

  • Kuule, olen tainnut keksiä, miten pääsemme Näätämöön.
  • No?
  • Me otamme käyttöön painovoimalingon!
  • Kuulostaa hiukan vaaralliselta. Emmekö voisi vaan ajaa Näätämöön?
  • Toki, mutta päästäksemme Elimysalon, Malahvianvaaran ja Martinselkosen ohi tarvitsemme todella hyvän alkuvauhdin. Teoriani mukaan se on mahdollista, jos käytämme esimerkiksi Patvinsuota painovoimalinkona.
  • Jaahas... Mitä se käytännössä tarkoittaa?
  • Se tarkoittaa, että emme lähde suoraan ajamaan kohti pohjoista, vaan suuntaamme ensin Patvinsuolle. Patvinsuo luovuttaa osan liike-energiastaan meille, ja sinkoaa meidät näin vauhdilla kohti Lappia.

En totta puhuen ollut varma, voiko painovoimalinkoa soveltaa kotimaan matkailussa. Teoriassani nimittäin oli aukkoja, kuten esimerkiksi se, että Patvinsuo ei liiku. Mutta ehkä asiaa ei kannata liikaa miettiä, kokeilemallahan tuo selviää.


Niinpä me kirmasimme uuden loman alkajaisiksi Patvinsuolle. Kuten monesti ennenkin, pystytimme teltan Suomunjärven rannalle, ja lähdimme iltalenkille suon suuntaan.

Oli yllättävää, ettei etenkään Suomun rannalla näkynyt juuri hyttysiä. Tai ainakin niitä oli vähemmän kuin vaikkapa toukokuussa, kun edellisen kerran vierailin samoilla kulmilla.

Säätila sen sijaan vaihteli ärsyttävästi. Missään vaiheessa ei satanut oikein kunnolla, mutta silloin tällöin ripeksi pieniä kuuroja, jotka hankaloittivat valokuvaamista ja kopterin käyttöä.

Suolla liikkuessamme kiinnitin huomioita siihen, miten värikäs suo keskellä kesää on. Vaikka olen viime vuosina käynyt Patvinsuolla useasti, vierailut ovat aina osuneet kevääseen tai syksyyn, jolloin kaikki on kalpeampaa.


Painovoimalingon toimivuudesta emme vielä saaneet todisteita, mutta aavistuksen nahkean yön jälkeen olimme ainakin tyytyväisiä Kaitumin tuuletuksen toimivuuteen. Kunnon läpiveto kuivattaa teltan nopeasti, ja kaksi sisäänkäyntiä helpottaa operointia muutenkin, kun teltassa asioi kaksi ihmistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti