Lihava on kaunista

Yhdellä viime kesän ensimmäisistä retkistä poikkesin Patvinsuolla. Retkestä jäi hyvä jälkimaku, ja koska Patvinsuo muutenkin kuuluu suosikkeihini, päätin nyt tehdä samantapaisen reissun uudestaan.

Ilomantsin kulmille ajaa Kuopiosta 2 - 3 tunnissa, joten ei ole suurta merkitystä sillä, lähteekö tien päälle illalla vai seuraavana aamuna. Päätin kuitenkin ajaa Suomulle jo illalla toivoen, että sen ansiosta pääsen aamulla hiukan aiemmin polulle.

Suomunjärven rannalle on mutkatonta majoittua. Näin alkukesästä siellä on yleensä tilaa, ja telttailualue on muutenkin miellyttävä.

Tälläkään kertaa paikalla ei lisäkseni ollut kuin yksi telttakunta. No, telttoja tosin oli kaksi (puolijoukkuetelttoja, täynnä lapsia, leirikoulua pidettiin, riemua riitti).

Pystytin varmuuden vuoksi oman telttani hieman etäämmäksi, mikä lopulta oli tarpeetonta, koska koululaiset käyttäytyivät mallikkaasti. Hämärän laskeutuessa seurue hiljeni, eikä yön aikana ollut mitään häiriöitä.

Nukuinkin aamulla miltei yhdeksään, joten toiveeni päästä aikaisin polulle ei ihan toteutunut. Yleensä nousen arkiaamuisin jo viideltä, enkä siten tullut virittäneeksi herätyskelloakaan, mutta eipä tässä oikeasti ole kiire mihinkään.

Kun aamupalan jälkeen pakkasin tavarat ja pääsin viimein liikkeelle, kello lähestyi jo puoltapäivää.

Koska olen viime vuosina lompsinut lähinnä Patvinsuon kansallispuiston eteläosassa, ajattelin tällä kertaa mennä metsäisempiä polkuja. Suomunjärven ympäri menevässä reitissä riittäisi ohjelmaa koko päiväksi.

Kiersin joskus vaimon kanssa järven vastapäivään, joten päätin nyt edetä toiseen suuntaan. Matkalla koukkasin aluksi Iso Hietajärvelle, jossa ei ole tullut aiemmin käytyä.

Hietajärven rannat eivät ole ihan niin hiekkaiset kuin nimestä voisi päätellä, mutta karulla tavalla kauniit kuitenkin. Suomunjärven ympäriltä sen sijaan löytyy paljon hienoja hiekkarantoja.

Järven itäpuolella myös paikannimet on valittu tyylikkäästi. Jostain syystä polku kuitenkin koukkaa tässä kohden kohti Suomunjokea. Mitä sellaista joki muka tarjoaa, jota ei Hottilammelta tai Hottiniemestä löytyisi?

Reittinä Suomunkiertoa voi vain kehua. Talven jälkeen vesi oli yleisesti ottaen korkealla, mutta se ei haitannut kulkemista. Toisin kuin suoalueella, Suomunjärven välittömässä läheisyydessä ei edes ole lintujen pesimisestä aiheutuvia kulkurajoituksia.

Polkua ympäröivä maasto on aivan eteläisintä, tien vieressä etenevää osuutta lukuun ottamatta hienoa. Etenkin alueen pohjoispuolen metsät ovat kauniita. Sana patvi kai tarkoittaa jotain lihavaa, ehkä se selittää asian.

Kuulin patikoimaan lähtiessäni, että polun varrelta oli löytynyt karhun pesä, mutta itse en sellaista havainnut, enkä kontion jälkiäkään. Lintuja kuitenkin oli paljon, kuten eräällä lammella viihtynyt telkkäpariskunta.

Muista otuksista mainittakoon Kuikkaniemessä kohtaamani lisko. Minusta tuntuu, että liskoja on nykyään aiempaa enemmän. Ehkä paikan sijaintikin vaikuttaa, arvelen niiden luikertelevan rajan takaa Venäjältä.

Hetkeä myöhemmin metsässä ohitseni lompsi myös pieni hiisi. Se tosiaan oli pieni, ja reppu selässä! Mahtoikohan tuo olla kouluun matkalla? Aika söpöä.

Loppumatkasta vastaan tuli vielä retkiseurue, joka kiinnitti huomiota kaulassani roikkuvaan kameraan. Kyselivät siinä, että onko eläimiä näkynyt, lintuja ehkä?

Telkät mainitsin, mutta hiittä ja liskoa en tohtinut ottaa puheeksi. Ajattelin, että keskustelu saattaisi mennä liian sakeaksi.