I see dead people

Huhtikuun alkupuolella pyörähdimme pikaisesti muun muassa Volokinpolulla. Lumikenkäretkemme jäi tuolloi hiukan lyhyeksi, joten päätimme kesän tullen iskeä Sonkajärvelle uudestaan.

Tai oikeastaan asia eteni niin, että olimme aluksi matkalla Älänteelle, mahdollisesti Haatainniemeen. Vain muutamaa kilometriä ennen perille pääsemistä aloimme kuitenkin arpoa, olisiko joku toinen kohde kenties parempi. Haatainniemeen päästäkseen joutuu nimittäin - ainakin alkukesästä - kulkemaan kosteikkojen yli. Pahimmillaan se tarkoittaa kahlaamista, mihin emme olleet varautuneet.

Niinpä teimme viime hetken reittimuutoksen, ja päädyimme Susi-Kerviselle, Volokinpolun eteläpäähän.

Volokinpolulla ei aina näe muita kulkijoita, mutta tämä kerta oli poikkeus. Jo alussa vastaan tuli rinkat selässä nuori pariskunta, ja myöhemmin polulla kohtasimme vielä monihenkisen perheen koirineen. Lisäksi Susi-Kervisen laavulla kuivatteli varusteitaan pohjoiseen pyörämatkalla oleva venäläismies.

Jotkut retkeilyreitit ovat sellaisia, että ne ikäänkuin kasvavat silmissä. Volokinpolullekin on käynyt niin, ja nykyään se onkin yksi Pohjois-Savon suosikeistani.

Reitti ei ole läpeensä priimaa (osa menee tietä pitkin), mutta polun varrelle on helppo päästä, ja hienoimpia kohtia on mukava koluta uudestaankin.

Tällä kertaa patikoimme vähän matkaa Särkkä-Kervisen laavun ohi, ja käännyimme sitten takaisin. Sää ei ollut erityisen kesäinen, ja tuulen vuoksi varsinkin taukopaikalla piti pukeutua topakasti.

Paluumatkalla havaitsin purossa jotain outoa. Näkymä palautti mieleen ikäviä muistoja Tolosjoen retkeltämme. Ei kai vaan taas?

Totuutta oli pakko katsoa silmiin: jää lienee pettänyt kulkijan alta. Vainaja pukkasi jo ruohoa, joten onnettomuus oli tapahtunut jo aiemmin talvella. Onneksi uhreja oli nyt vain yksi.

Itse en aivan vähästä säiky, mutta olin huolissani vaimon puolesta. Joskus pelottava näky voi järkyttää niin, että herkkä ihminen menee päiväkausiksi sekaisin.

• Seis! Älä tule tänne!
• Täh, mikä nyt on?
• Täällä on... I see dead people!
• Voi hyvänen aika. Onko tämä taas jotain sinun horinoitasi?
• Laita silmät kiinni, niin minä talutan sinut tästä ohi!
• Ei kun tämä asia puhutaan nyt selväksi. Tuosta heinäpallukastako on kyse?
• Ei vaan... tai siis... mistä ihmeen... heinäpallukasta!?
• Sinä olet kyllä ihan torvi. Annapa kun minä näytän. Onko näin parempi?

No, olihan se pääksi vähän iso. Onneksi en ollut vielä ehtinyt painaa luurin kuvaa, koska hätäkeskuksessakaan tuskin olisi ilahduttu virhearviostani. Täytyy yrittää olla jatkossa tarkempi.