Päivän ohjelmaa mietittäessä esiin nousivat sellaiset paikannimet kuten Lemmenjoki ja Pielpajärvi. Molempiin oli kuitenkin jonkin verran matkaa, mikä lyhentäisi ulkoiluun käytettävissä olevaa aikaa.
Lopulta retkikohteeksi valikoitui Tolosjoki. Sinne päästäkseen ei tarvitsisi ajaa metriäkään, koska Kulmakurun reitille pääsee suoraan 4-tien varresta.
Lisäksi 4-tien länsipuolella on kaiken kaikkiaan rauhaisampaa kuin Saariselästä itään. Jo muutaman sadan metrin jälkeen kaikki häly on takana, ja maaston puolesta voisi kuvitella olevansa kauempanakin kairassa.
Itse latureitti oli jo tämän talven osalta suljettu, sillä se menee ainakin kahdessa kohtaa Tolosjoen yli. Arvelimme kuitenkin, että voisimme tavoitella Tolosjoen laavua, koska se ei edellytä joen ylitystä.
Ensimmäiset 2 - 3 kilometriä olivatkin mukavaa lumikenkäilymaastoa. Menin pari vuotta sitten koko reitin suksilla, ja tuolloin joen varteen laskeutuva kourumainen ura oli paikoin hankala hiihtää.
Nyt ensimmäiset ongelmakohdat tulivat eteen vasta Kuusiojan paikkeilla. Aikainen kevät oli saanut ojan lainehtimaan ja sulattanut lumet sen reunoilta. Se hidasti etenemistä, koska lumikengistä piti siellä täällä luopua.
Myös pienempiä ojia oli paljon, ja lukuisat lumisillat johtivat niiden yli. Joskus sellaiset ovat kavalia, mitä todisti matkan aikana kohtaamamme ikävä näky.
Lumisillan pettäminen lienee johtanut siihen, että purossa lojui kaksi ihmistä, mahdollisesti isä ja poika. Aluksi tietysti yritimme elvyttää heitä, mutta se oli liian myöhäistä. Mitään ei ollut enää tehtävissä.
Hetkeä myöhemmin kävi ilmi, että vedessä oli enemmänkin ruumiita. Ilmeisesti koko suku oli hukkunut samaan puroon. Todella karmeaa!
Mieli mustana sinnittelimme Tolosjoen varteen, jota jatkoimme alajuoksun suuntaan. Joki oli juuri vapautumassa jäistä, eikä sen ylittäminen jäätä pitkin olisi enää onnistunut.
Rannassakin sai olla tarkkana, koska kiinteän maan ja joelle kurottavan lumitöyrään välistä eroa oli paikoin vaikea havaita.
Lumen määrä vaihteli paljon. Noin kilometri ennen laavua kyllästyimme vekslaamaan lumikenkien kanssa, ja käännyimme takaisin.
Onneksi joen varressakin oli muutama epävirallinen nuotiopaikka. Sellainen saisi nyt kelvata taukopaikaksi.
Aurinko helli meitä koko päivän ajan, mutta viikkoa tai paria aiemmin lumiolosuhteet olisivat ehkä olleet retkemme kannalta suotuisemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti