Voi tosin olla, että pysähtelyihin johti myös tarve hiihtää vielä hiukan. Lumiraja hivuttautui ylöspäin kuin keski-ikäistyvän miehen hiusraja, mutta napapiirin tienovilla lunta vielä riitti.
Hotelli Suomun tulipalon jälkeinen remontti kestää ja kestää, vaikka pientä edistystä onkin jo havaittavissa. Parin vuoden takainen raporttini pitää pääosin edelleen kutinsa, mutta sauna sentään on jo asiakkaiden käytössä. Hiihtokeskuksessa se on iso asia.
Saatuamme Suomulta huoneen lähdimme kiertämään tunturia ympäri. Ladut olivat edelleen hyvässä kunnossa, vaikkakin iltapäivällä jo vähän pehmeitä.
Nurkkalampi paistatteli auringossa ja tarjosi miellyttävän ympäristön hengähtää lyhyen mutta ylämäkivoittoisen alkuosuuden jälkeen.
Nurkkalammen kota oli meille uusi tuttavuus. Kodan avoin arkkitehtuuri maksimoi auringon valon määrän, mutta sateen piiskatessa lienee parempi jatkaa tunturin suojaisammalle puolelle.
Viiden vaaran lenkki jäi tällä kertaa menemättä. Siinä olisikin kuumana päivänä ollut puhkumista. Jaloistahan homma ei tunnetusti jää kiinni, mutta se ei auta, jos päässä olevat verisuonet katkeilevat.
Myllyojan laavulla oli kiva nauttia viimeiset virvokkeet ennen loppumatkaa takaisin hotellille. Ehkä nämä laavut ja kodat pitäisi käydä läpi kesälläkin, vaikka ainakin Myllyojalla taitaisi seurana olla myös hyttysiä.
Pääsiäissesonki ruuhkineen painoi seuraavana aamuna päälle, joten katsoimme parhaaksi päättää talvilomamme Suomutunturille. Mutta oliko se talvi nyt tässä?
Vieno toiveemme oli, että lunta ja aurinkoa olisi tarjolla vielä pääsiäisen jälkeenkin. Loman aikana niistä ainakin saatiin nauttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti