Yhteiselo Subarun kanssa on pääsääntöisesti ollut auvoista. Talven pakkasjakson aikana oli kuitenkin ongelmia auton mediakeskuksen kanssa. Ajettuani pakkasessa seisoneen vaunun lämpimään halliin radion näyttö nimittäin pimeni (tai oikeastaan se valkeni).
Hetken odotettuani näyttö osoittain toipui, mutta ei ollut täysin entisensä.
Kyseessä oli paikallisen kauppaliikkeen paikoitushalli, jossa moni samaan aikaan sulatteli autoaan. Hallissa ollut korkea ilmankosteus ilmeisesti tiivistyi sähköjärjestelmään, mikä lienee saanut sen oireilemaan. Seuraavana aamuna kaikki oli taas kunnossa, eikä vika sittemmin toistunut.
Ongelma oli, että vasemman etupyörän suunnalta kuului pakkasaamuina kolahdus, kun autolla ajoi esimerkiksi korokkeiden tai kaivonkansien yli. Ääni tuntui liittyvän jousituksen ulosjoustoon ja etenkin tilanteeseen, jossa pyörä "putoaa" auton alta. Muutaman ajokilometrin jälkeen kolina aina vaimeni, mutta ei missään vaiheessa poistunut kokonaan.
Asiaa tutkittiin kahdellakin eri korjaamolla, mutta päällisin puolin jousituksessa ei näkynyt vikaa. Lopputulema oli, että kyseessä täytyy olla iskunvaimentimessa oleva vika.
Mutta miksi vaimennin olisi rikki? Ainoa tien päällä kohtaamani vastoinkäyminen oli se, kun ajoin viime kesänä Bodenin tiellä vauhdilla terävään asfaltin reunaan. Se kyllä täräytti autoa ikävästi, mutta toisaalta kiinnitin kolinaan ensimmäisen kerran huomiota vasta kuukausia myöhemmin. On tietysti mahdollista, että täräyksestä syntynyt vaurio on pahentunut ajan myötä.
Toinen vaihtoehto on, että iskari on ollut viallinen uudesta asti. Oli miten oli, paikallinen Subaru-liike hoiti asian mallikkaasti. Viallinen vaimennin meni ongelmitta takuun piikkiin, ja saadakseni samalle akselille samanveroiset osat vaihdatin myös toisen etuvaimentimen, jonka maksoin itse.
Etuvaimentimien vaihdon jälkeen auto tuntui taas aivan uudelta. Ja onhan vaimentimien toiminta muutenkin tärkeää, koska varsinkin kesäisin tulee ajettua paljon pieniä teitä, joiden kunto on joskus mitä sattuu.
Subaruun perinteisesti liitetyt ominaisuudet ovatkin ajan myötä muuttuneet itselleni entistä tärkeämmiksi. Neliveto ja kohtuullinen maavara auttavat eteenpäin, vaikka tie olisi karumpikin.
Kaikenlaisten teknisten härpäkkeiden merkitys on sen sijaan vähentynyt. Aikoinaan tuntui hienolta, kun VW osasi itse peruuttaa taskuparkkiin, mutta nyt en kaipaa sellaista ominaisuutta mihinkään. Parkkitutka on oikeastaan ainoa varuste, jonka toivoisin Subarun vakiovarustelistalta löytyvän, mutta yleensä kameratkin riittävät.
Sähköautoista puhutaan nykyään paljon. Autoilun tulevaisuus voi hyvinkin olla sähköinen, mutta toistaiseksi sellaisille ei ainakaan takamailla ole käyttöä.
Ehkä asiat kuitenkin ovat muuttumassa, tarjoaahan Teslan X-mallikin jo 21 sentin maavaran. Suurempi ongelma onkin se, miten auton toimintasäde riittää kuoppaisia metsäautoteitä hinkattaessa.
Jostain syystä esimerkiksi Martinselkosen lähettyviltä ei silti löydy yhtään Supercharger-latausasemaa. Miksi näin? Kaupungissahan pääsee bussillakin, ei niitä sinne tarvita yhtään enempää.
Jos siis joku asioista päättävä sattuu lukemaan tätä, ehdotan uusien latausasemien sijainneiksi seuraavia maantieteellisesti merkittäviä paikkoja:
- Pihlajavaara
- Kitsi
- Nurmijärvi
- Rastinkylä
- Lentiira
- Suomussalmi
- Juntusranta
- Murtovaara
- Jyrkänkoski
- Käylä
- Kotala
- Martti
Enemmänkin saa rakentaa, mutta noilla päästään alkuun. Kiitos.
Rehellisyyden nimissä: onko noissa mainitsemissasi paikoissa löpöasemaa?
VastaaPoista-Kari
Tuskin on, mutta haitta on olennaisesti pienempi, jos tankillisella pääsee 1000 kilometriä kerrallaan.
PoistaSähköautolla sen sijaan mietityttäisi lähteä mönkimään jonnekin Tuntsan perukoille. Ja moneen muuhunkin paikkaan, jos pitäisi vielä saman päivän aikana selvitä takaisin. Tosin ei ehkä pitäisi arvailla, kun ei ole koskaan kokeillut.