Askelmittarin vastaisku

Nunnanlahdessa kokemani punkki-invaasion jälkeen aloin miettiä, pitäisikö punkkeihin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Maanisia piirteitä sisältävän retkeilymme huomioiden punkkeja on toistaiseksi näkynyt aika vähän. Muistan helposti kaikki omalle kohdalle osuneet tapaukset:

• Koli (heinäkuu 2008): punkki kiinnittyneenä iholle
• Ilomantsi (toukokuu 2017): punkkeja löytyi vaatteista ja iholta
• Varpaisjärvi (elokuu 2018): punkkeja löytyi vaatteista
• Nunnanlahti (toukokuu 2019): punkkeja löytyi vaatteista ja iholta

Viime vuosina havainnot tuntuvat lisääntyneen, tosin retkikohteissakin on ollut pientä muutosta aiempaan. Olisiko omia käytäntöjä silti syytä tarkentaa?

Punkkeihin liittyvät riskit huomioiden ensisijainen tavoite tietysti on, että punkki ei pääse kiinnittymään iholle. Tästä syystä retken jälkeen ja ehkä jo sen aikanakin tehty punkkitarkastus on tärkeä.

Siltä varalta, että punkki kaikesta huolimatta pääsee yllättämään, kannattaa repussa säilyttää muutamia tarvikkeita. Ihossa kiinni oleva punkki irronnee helpoiten pihdeillä; ainakin, jos se on kiinni hankalassa paikassa. Jotain bakteereja tappavaa ainettakin (esimerkiksi käsidesi) voi aina punkkien käsittelyn jälkeen käyttää, vaikka tautiriskiin sillä ei taidakaan olla vaikutusta.

Kaverin kanssa punkkisyyni on helppo tehdä, mutta yksin kuljettaessa siihen liittyy haasteita. Miten nähdä kaikki kehon sopukat? Tai poistaa punkki paikasta, johon on vaikea ulottua? Yksin operoidessa pieni peili voi olla avuksi, ja kännykän etukameraakin voinee käyttää peilin tavoin.

Parempi kuitenkin on, jos punkin saa napattua jo silloin, kun se vasta vipeltää vaatteessa tai iholla. Punkin lähestyessä vartalon pyhimpiä alueita kannattaakin reagoida heti, koska otuksen häätäminen voi kestää hetken.

Nunnanlahdessa vaatteita syynätessäni huomasin, että iholla liikkuvan punkin saa yleensä potkaistua tiehensä antamalla sille luunapin. Toisaalta vaatteessa oleva punkki on yllättävän hankala häätää, koska se pyrkii tarrautumaan kankaaseen kiinni (vrt. hirvikärpänen).

Punkki ei myöskään herkästi tartu esimerkiksi sille tarjottuun risuun tai oljenkorteen. Toimisiko joku muu väline kenties paremmin?

Mieleeni nousi kaksi vaihtoehtoista menetelmää: paperiarkit ja teippi. Kumpaakaan en ole testannut käytännössä, mutta arvelen, että punkin voisi helposti johdatella paperiliuskalle, ja siitä edelleen kohti kuolemaa. Teipinpalan puolestaan voisi tökätä vaatteessa olevan punkin päälle, jolloin otus saattaisi jäädä siihen kiinni.

Paperivaihtoehdon eduksi voidaan laskea se, että paperi punkkeineen on helppo sytyttää tuleen. Yhden punkin polttaminen ei vielä pelasta maailmaa, mutta toimenpiteellä saattaisi olla punkkipopulaatiota kauhistuttava pelotevaikutus.

Entä voisiko punkit hätistellä kauemmaksi jo ennen kuin ne tarttuvat heinikosta mukaan? Minulla ei ole kokemusta kemiallisista punkkikarkotteista, ja valkosipulin ynnä muiden luonnontuotteiden tehostakin on ristiriitaista tietoa. Mutta jos niistä kaikista sekoittaa cocktailin, se tuskin vetää punkkeja puoleensa.

Parasta olisi ehkä käsitellä housujen lahkeet valitulla tehoaineella. Mutta vaikuttaisiko se oikeasti heinän varressa vaanivan punkin haluun loikata retkeilijän kimppuun? Ja jos punkki kaikesta huolimatta päättää hyökätä, olisiko sillä myrkyn haistettuaan ylipäänsä rohkeutta hypätä pois liikkuvasta lahkeesta?

Ostin viimeisimmän reissun jälkeen varastoon kahtakin erilaista punkkikarkotetta. Ne eroavat toisistaan tehoaineen suhteen, joten voin vaikka sutia yhtä ainetta vasempaan lahkeeseen ja toista oikeaan, ja katsoa, kumpi toimii paremmin. Kalvovaatteisiinhan näitä ei kuitenkaan parane käyttää, kuulemma sulattavat housut jalasta.

Lahkeiden ohella toinen reitti retkeilijän iholle kulkenee maahan lasketun repun kautta. Tähän onneksi on helppo vaikuttaa itse, koska reppua ei ole pakko heittää heinikkoon tai muihin sellaisiin paikkoihin, joissa punkkeja tyypillisesti on.

Ja ainahan reppuun voi kiinnittää vaikka letillisen valkosipuleita. Se ei välttämättä auta, mutta on ratkaisuna tyylikäs. Kyllä ihmiset kantavat mukanaan tyhmempiäkin amuletteja.