Malliainesta

Minun olisi ehkä kannattanut jäädä Suomunjärvelle myös toiseksi yöksi. Aurinko paistoi hienosti ja lämmintäkin oli, paitsi ehkä ihan yön pimeimpinä hetkinä.

Äkkilähtötyyppisen matkani suunnittelu oli kuitenkin jäänyt puolitiehen, enkä ollut varautunut useampaan yöhön.

Pitäisi aina säilyttää autossa edes retkimuonapusseja tai puuroa. Jälkeenpäin ajatellen Suomun luontotuvalta olisi kenties voinut ostaakin jotain, mutta eipä tuo silloin tullut mieleen.

Ajoin joka tapauksessa Patvinsuolta illaksi Lieksaan, hotelli Puustelliin. Siellä ainakin olisi ruokaa tarjolla, ja saunaankin pääsisi.

Ajatukseni lienee ollut se, että jatkan seuraavana päivänä Nurmeksen suuntaan, ja poikkean matkalla jossain, kenties Jonkerinsalossa ja Jongunjoen Hiidenportilla.

Kun suunnitelmat eivät ole aivan selvät, mieli on kuitenkin altis muutoksille. Niinpä aloin aamupalaa syödessäni vilkuilla Ruunaan suuntaan, ja lopulta kävi niin, että matkani jatkui Ahvenisen kautta Kolille.

Herajoen tietä ajaessani päätin poiketa Rykiniemessä. Olen monesti miettinyt, että sinne pitäisi joskus lähteä telttailemaan, ja tutustua samalla Herajärven eteläpään kierrokseen. Mutta koskaan en ole lähtenyt, maailmani ei ole vielä valmis.

Rykiniemen P-paikalla ei oikein ollut tilaa, joten jatkoin kohti Kolin kylää. Pirunkirkon P-alueella sen sijaan oli väljempää, joten otin repun selkään ja lähdin nousemaan Ennallistajan polkua pitkin kohti Jauholanvaaraa.

Rinteessä olevat pitkospuut ja portaat odottivat kyllä yhä ennallistamista. Ja vaikka kyltissä mainostettiin: "Kuusien poisto avaa maisemaa", maisemaa olisi ehkä voinut raottaa vähän lisääkin.

Jauholanvaaralla oli kuitenkin hienoa. Lienen joskus kulkenut vaaran yli molempiin suuntiin, mutta edellisestä kerrasta on jo aikaa.

Jauhovaaralta polku laskeutui Ylä-Murhin ja Ala-Murhin kautta takaisin Kolin rantatielle.

Nimet ovat jotenkin synkän oloisia, ja varsinkin Ala-Murhi näyttää ihan kummitustalolta. Ehkä se onkin, pitäisi pimeällä tutkia tarkemmin.

Kolilta matkani jatkui edelleen kohti Juukaa. Tässä vaiheessa minilomaani päätin toteuttaa edes yhden tehtävälistallani jo pitkään olleen asian:

• Tarkista, onko Korkeavaaralla sijaitseva laavu maineensa veroinen.

Vaaran kautta menee UKK-reitti, ja laavulta kuulemma avautuu hieno maisema kohti Pielistä.

Nunnanlahdentieltä laavu olisi helposti tavoitettavissa. Kävin ensin kurkkimassa vaaran eteläpäätä, mutta P-paikaksi kaavailemani aukio näytti aavistuksen yksityiseltä, joten en tuppautunut kylään.

Hiukan kauempaa löysin kuitenkin toisen paikan, johon auto oli hyvä jättää. Samalla se tarkoitti, että nousisin vaaralle sen pohjoispuolelta.

Korkeavaaralla oleva "laavu" ei varsinaisesti ollut laavu, mutta soveltui silti hyvin taukopaikaksi, eikä maisemissakaan ollut valittamista.

Mutta jos jostain täytyy valittaa, niin se on kohtuuton punkkien määrä. Vaikka vaaralle ei ole tieltä kuin puolisen kilometriä, löysin ylös päästyäni vaatteistani kolme punkkia. Tästä syystä kuljin paluumatkan vaaran etelärinteen kautta, mutta autolla tehdyn punkkitarkastuksen jälkeen jouduin antamaan luunapin vielä kahdelle yksilölle.

Luulen, että punkit tarttuivat matkaan Kokkosuon kosteikosta. Kolilta lähdettyäni en niitä ainakaan ollut havainnut.

Jos siis jollakulla on työpöydällään punkkihoukuttimen piirustukset, minusta voi ottaa mallia. Ei maksa mitään.