Elimysten parissa

Ennen kesää käy usein niin, että saan päähäni jonkun paikan, johon syntyy hinku päästä. Tänä vuonna yksi sellaisista paikoista oli Elimyssalo, johon Jongunjoelta jatkoimme ensin Kuhmossa yöpyen.

Elimyssalo ei varsinaisesti ollut meille uusi tuttavuus, koska vierailimme siellä kesäkuussa 2016. Tuolloin lähestyimme aluetta etelästä, joten päätimme nyt patikoida Elimysjärvelle pohjoisen suunnasta, Viiksimon P-paikalta.

Päivä oli lämmin, mutta paikoin navakka tuuli helpotti hyttystilannetta. Jo alkumatkasta alkoi tuntua siltä, että pohjoinen reitti on oikeastaan eteläistä vaihtoehtoa hienompi. Tai ainakin se on vaihtelevampi, koska polku vuorottee enemmän metsässä ja suolla.

Lampaita ei tosin pohjoispuolella näe, Levävaarassa niitä kai edelleenkin kesäisin on.

Lintujen kirjo oli runsas. Menomatkalla meidät säikäytti lentoon lähtevä metso, ja myöhemmin maasta nousi ilmaan joku toinenkin iso lintu. Hiljaisesta ja jotenkin eleettömästä lentotyylistä päätellen se saattoi olla pöllö tai huuhkaja, kenties stealth-huuhkaja.

Maisemien kauneus on joskus katsojan silmässä, mutta omasta mielestäni Elimyssalossa on todella hienoa. Karttaa katsoen huomaa heti, että alueessa on paljon samaa kuin Martinselkosessa, koska asutus ja lähimmät tiet ovat kilometrien päässä. Yleensä poluilla ei myöskään tule ylenpalttisesti väkeä vastaan.

Saunaniemen laavulla tuuli aika kovaa, mikä ei varsinaisesti haitannut muita kuin Teijoa. Elimysjärvellä ilakoineet lokit tuntuivat pikemminkin nauttivan pienestä puhurista.

Elimyssalossa pitäisi ehkä poiketa myös jonain toisena vuodenaikana, ainakin syksyllä. Sen verran syrjässä alue kuitenkin on, ettei sinne ihan suunnittelematta tule lähdettyä.

Palatessamme autolle näin suon takana jotain ruskeaa, joka kiinnitti huomioni. Kaukaa katsoen se näytti lähinnä mättäältä tai puun rungolta, mutta sitten runko liikahti.

Hirvihän se siellä ruohikossa pötkötti. En tiedä, huomasiko se meitä heti, mutta jos huomasi, ei ainakaan välittänyt.

Elimyssalosta poistuttuamme ajattelimme hakeutua Suomussalmelle yöksi. Varsinaisia hotelleja siellä ei ole kuin yksi, joten valinta oli siltä osin helppo.

Suomussalmelle saavuttuamme kävi kuitenkin ilmi, että hotellin respa oli sunnuntaina sulkenut ovensa jo klo 14. Koska meillä ei varsinaisesti ollut B-vaihtoehtoa, päätimme soittaa ovessa annettuun numeroon, jonka kautta majoituksen pitäisi järjestyä.

"Kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja."

Ahaa. No, odotin hetken, ja soitin sitten uudestaan.

"Kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja."

Hmm... Odotin vielä muutaman minuutin.

"Kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja."

Menimme kauppaan ostaaksemme illaksi ruokaa. Kaupasta palattuamme soitin taas.

"Kaikki asiakaspalvelijamme ovat tällä hetkellä varattuja."

Voi hyvänen aika, eihän suomussalmelaiseen hotelliin voi tällaista ruuhkaa olla. Vai oliko kyseessä sittenkin joku henkilökunnan parisuhteisiin liittyvä tilatiedote? Eikö sellaiset asiat yleensä hoideta Facebookin tai Tinderin kautta?

Onneksi meillä oli teltta matkassa. Lähdimme hiukan päämäärättömästi ajamaan Kuusamon suuntaan, kunnes keksimme pysähtyä Piispansaunoille.

Valinta oli hyvä. Reilun parinkympin hintaan sai telttapaikan ja sähköä, suihkuunkin pääsi. Myös Wifi olisi ollut käytettävissä, mutta etu jäi tällä kertaa hyödyntämättä.

Jos yksinkertaisempi aamupala jätetään laskuista, telttamajoitus ei oikeastaan ollut kuumana päivänä yhtään hotellia huonompi vaihtoehto.