sunnuntai 4. elokuuta 2019

Tule joulu kultainen

Yksi tämän kesän retkeilyllisistä tavoitteistani on ollut käydä Joulutunturilla. Paikka löytyi hiukan vahingossa, kun silmäilin netissä olevia maastokarttoja. Sittemmin kävi ilmi, että paikka taitaa olla aika tavallinen päiväretkien kohde.

Norjan rajalla kohoava tunturi on Kuopiosta katsottuna kaukana, mutta nythän tuonne ehtisi, kun olimme jo onnistuneet hiipimään Saariselälle asti. Ja epäilemättä samalta suunnalta löytyisi muutakin mielenkiintoista, koska koko Vätsärin ja Kaldoaivin suunta on meille pääosin vierasta.

Kun Koillis-Lapin sääennuste näytti hyvältä, jatkoimme matkaamme kohti Näätämöä. Valintaa helpotti se, että rajan pinnasta löytyy nykyään myös majoituspalveluita, joita tarjoaa esimerkiksi entisen rajavartioaseman tiloihin perustettu Näätämö Gateway.

NG toimisi majapaikkanamme kahden seuraavan vuorokauden ajan. Varattuamme huoneen nostimme reput selkään, ja lähdimme patikoimaan kohti Joulutunturia, jonne vievä polku lähti kätevästi heti tien toiselta puolelta.


Vajaan viiden kilometrin matka eteni helppokulkuisessa maastossa nopeasti. Lähellä Norjan rajaa maasto näyttää yleisestikin kesymmältä kuin jo muutamaa kilometriä lännempänä. Vähän hankalan paikan maineessa olevaa Vätsäriähän alue ei silti tarkalleen ottaen ole.


Oli pieni yllätys, miten vaatimattomalta Joulutunturi lopulta näytti. Maasto oli kyllä koko menomatkan ajan kohonnut hieman, mutta varsinaisen mäen juuresta nousua ei enää ollut kuin muutamia kymmeniä metrejä.

Tämän vuoksiko sitä kutsutaan Joulutunturiksi? Kaiken saa helposti, kuin kääreisiin paketoidun lahjan?

No, eipä rinteiden kiipeäminen veren maku suussa ole mikään itsetarkoitus. Ja matalalta tunturiltakin näkee kauas, jos viereiset töppäreet eivät ole sen korkeampia.

Maisemat eivät ehkä ole aivan yhtä avarat kuin vaikkapa Semekurtassa Sevettijärven läheltä, mutta hienot kuitenkin.




Tunturissa näkee ja kuulee monenlaisia lintuja, joita on joskus jälkikäteenkin vaikea nimetä. Kapustarinta sentään on helppo tunnistaa.


Taivaalla kaarteli myös joku haukan tapainen, joka lienee ollut piekana.


Erikoisin kohtaamistamme linnuista kuitenkin oli kirjokalastaja:


Illalla saunoessamme mietimme, millaista elämä rajavartioasemalla on aiemmin ollut. Rajamiesten lisäksi paikalle on tarvittu muutakin henkilökuntaa, ainakin keittiötyöntekijöitä.

Varsinainen rajavalvontahan on sittemmin muuttanut muotoaan, ja nykyään tehtävään käytetään paljolti tutkia, jollainen Näätämöstäkin löytyy. Rajapartio kai tulee tarvittaessa paikalle Inarista asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti