Ajoimme Romevaaran eteläpuolella olevan Lauttalammen P-paikalle. Sen kautta kulkee Pytkyn pyrähdys, joka voisi olla kiva kiertää selkenevässä illassa. Uusien kenkien toimivuuskin selviäisi samalla, ja jos löytäisimme hyvän paikan, voisimme pystyttää sinne telttamme seuraavaksi yöksi.
Pytkyn harjua on tallattu ennenkin, mutta edellisestä kerrasta on sen verran aikaa, että maasto näytti aika vieraalta. Harjulta joka tapauksessa avautui kaunis näköala pohjoisen suuntaan.
Pytkyn pyrähdys ei kulje kansallispuistossa ja on paljolti suunniteltu cityihmisen toiveita ajatellen, mutta täytti sen hetkiset tarpeemme mainiosti.
Emme edelleenkään tykänneet sorastetuista polkuosuuksista, mutta pyöräilijät ja polkujuoksijat epäilemättä arvostavat niitä. Outoa sinänsä, koska vaimo pyöräilee paljon, ja itse käyn toisinaan juoksemassa.
No, onneksi perinteisiä pitkospuitakin oli yhä käytetty, ainakin kosteimmissa paikoissa.
Telttapaikkaa emme kuitenkaan matkan varrelta löytäneet. Tai ehkä teltan olisi voinut pystyttää Kellarilammelle, mutta paikka tuntui aavistuksen liian julkiselta.
Kova tuulikin olisi tehnyt telttayöstä levottoman, joten lopulta majoituimme Iso-Syötteen huipulla olevaan hotelliin.
Jostain syystä päädymme Iso-Syötteelle aina vasta loman loppumetreillä. Paikka on silti sesonkien ulkopuolella ihan viihtyisä, vaikka ei sieltä etukäteen huonetta uskalla varata. Isosyötteentiellä ajettiin taas seuraavana päivänä jotain rallia, rengasvallitkin odottivat jo mutkissa hätäisempiä.
Ehkä Syötteen polkuja pitäisi silti alkaa järjestelmällisesti käymään läpi. Arvelen, että matkan varrelta voisi löytyä mukavia yllätyksiäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti