sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Vesirajan takana paistaa aurinko

Årrenjarkan tunturikylä oli mukava paikka, ja siellä olisi voinut oleilla pidempäänkin. Telttapaikka oli riittävän hyvä, ympäristö rauhallinen, palvelut lähellä, ja hintakin kohtuullinen (240 SEK).

Toki Suomestakin löytyy samanlaisia - ainakin kansallispuistojen liepeiltä - mutta tavallisilla leirintäalueilla teltan pohjaksi on usein tarjolla vain jalkapallokentän kokoinen hiekka- tai nurmialue.


Leiriytymisen aikana huomasimme, miten monikäyttöisiä auton pesuliinat oikeastaan ovat. Eihän niitä autopesun jälkeen tule käytettyä, mutta matkustettaessa liinaa voi käyttää ainakin laudeliinana, pyyhkeenä ja pöytäliinana. Ei ehkä samaa liinaa eikä tuossa järjestyksessä, mutta kuitenkin.



Årrenjarkasta lähdettyämme matkasuunnitelma oli vähän levällään, mutta otimme suunnan kohti Jällivaaraa. Kvikkjokkin tiellä pysähdyimme hetkeksi hauskalle hiekkadyynille, joka kurotti kohti järveä.

Alkukesästä dyyni todennäköisesti on veden peitossa ja syksymmällä muuten karu, mutta helteisenä päivänä rannalla oli kiva tepastella, vaikka hiekka olikin paikoin karkeaa.

Osa Pohjois-Ruotsin järvistä (kuten Stora Lulevatten) on säännösteltyjä, joten niiden veden pinta voi vaihdella metrikaupalla. Saggat ei liene sellainen, vaikka jonkinlainen patorakennelma Tjåmotisin pohjoispuolella kartassa näkyykin. Säännöstely vaikuttaisikin matalaan niemeen melkoisesti.

Kaukokin ilahtui päästessään lentämään siniselle taivaalle. Ihan miten tahansa niemen ympärillä ei kuitenkaan voinut kurvailla, koska paikka sijaitsee aivan lentorajoitusalueen vieressä. Ruotsissa tällaiset alueet selviävät kätevimmin nettipohjaisella sovelluksella (vrt. Droneinfo Suomessa).



Hieman ennen Porjusta pysähdyimme vielä padolla (Harsprånget Kraftverk), jolla säädetään voimalaitoksen vedenjuoksua. Patoluukut kai joskus avataan isostikin, mistä varoitetaan padon alapuoliselle alueelle menevällä polulla.


Eipä tulva-alueelle varsinaista hinkua ollut, mutta lähetin silti vaarallisten tilanteiden erikoismiehemme tutkimaan paikkaa. Kauko hiukan vierasti ajatusta ja vikisi mennessään, mutta selvisi tilanteesta kuivin propellein.


Porjuksen vesivoimala lienee Ruotsin suurin lajiaan. Maailmansotien vuoksi vuosikymmeniä kestäneeseen hankkeeseen selvästikin liittyi haasteita, mistä todisti rakennustöissä menehtyneiden muistoksi pystytetty muistomerkki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti