maanantai 23. heinäkuuta 2018

Ihan puihin taas

Syötteen kansallispuiston jäätyä taakse jatkoimme Ranua kautta kohti Haaparantaa. Ruotsiin siis pyrittiin, mutta tarkempi suunta ei ollut vielä selvinnyt. Kvikkjokkista ja Åresta puhuttiin, mutta varsinkin jälkimmäinen tuntui olevan kovin kaukana.

Lopulta tulimme siihen tulokseen, että Jämtlandiin on liian pitkä matka, ja käännyimme Luulajan paikkeilta kohti Jokkmokkia. Reitti kulki Haradsin kautta, jossa pysähdyimme Treehoteliin kahville.

Olen joskus selannut netissä treehotel.se-sivustoa, mutta enpä muista, että olisimme aiemmin poikenneet paikan päällä. Puuhotellin konsepti on joka tapauksessa mielenkiintoinen.

Majoitushinnat eivät ole erityisen edullisia, mutta jos puihin rakennetut hotellihuoneet kiinnostavat muuten, alueeseen on mahdollista tutustua omatoimisesti pientä korvausta (75 SEK) vastaan.

Äkkiseltään ajatus lähteä maksulliselle hotellikierrokselle tuntuu oudolta, mutta jos asiaan suhtautuu samalla tavalla kuin museokäyntiin, se on oikeastaan ihan OK.


Vajaat kymmenen hotellihuonetta on rakennettu metsäiseen rinteeseen muutaman sadan metrin päähän päärakennuksesta. On selvää, että puuhun majoittuessaan jostain täytyy tinkiä, mutta vessa sentään löytyy kaikista huoneista, jopa ufosta.


Rakennukset ovat pääosin melko pieniä, mutta suurimmat kätkevät sisäänsä useita huoneita. Mitä suunnitteluun tulee, kahdella rakennelmalla on kuulemma suomalaiset juuret.



Bird's nest on erinomaisen hauska...


... mutta omasta mielestäni näyttävin - tai oikeastaan näkymättömin - rakennelma on silti peilimäinen Cube.



Majoituksen hinta epäilemättä rajaa Treehotelin asiakaskuntaa, mikä lienee ihan tarkoituksellista. Ehkä nykyversion rinnalle voisi silti rakentaa myös "puskahotellin", johon rahvaallakin olisi varaa.

Puun latvoihin muutama tukeva laveri, ja niiden päälle Hilleberg Keroneita riittävien turvavarusteiden kera, ja köyhäkin olisi onnellinen. Kuumana päivänä ehkä jopa rikasta onnellisempi.

Perinteiset majoitusratkaisut kuitenkin soveltuivat omiin tarpeisiimme paremmin, joten jatkoimme yöksi Jokkmokkiin. Illalla oli vielä aikaa kirmata latupohjia pitkin, mikä tuntuikin pitkähkön ajomatkan jälkeen mukavalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti