Lammelta toiselle

Edellinen kesälomareissumme päättyi Syötteelle, ja minusta alkoi tuntua siltä, että voisimme palata sinne uudestaankin. Vaimolle asia kuitenkin tuli hiukan yllätyksenä.

• Miksi olemme taas täällä?
• Emme edelleenkään ole nähneet kuin pienen osan Syötteen poluista.
• No pitääkö ne kaikki polut nähdä saman kesän aikana?
• Ei välttämättä, mutta polulla ehtii myös miettiä loman jatkoa.

Meidän ei ehkä olisi kannattanut heinäkuun alussa poistua Syötteeltä lainkaan. Ajelimme joka tapauksessa taas samoille seuduille, ja majoituimme hotelli Iso-Syötteeseen pohtimaan lähipäivien ohjelmaa.

Hotellihuoneessamme oli hauska yksityiskohta. Huoneen TV toimi myös peilinä, joten siitä näkyi miellyttävä maisema, vaikka laite ei ollut päälläkään.

Tutustuaksemme Syötteen kansallispuistoon tarkemmin päätimme tällä kertaa kurkata puiston länsipuolelle. Niinpä hakeuduimme seuraavana aamuna Ruuhensuon parkkipaikalle, ja lähdimme patikoimaan Kaunislammen kautta kohti Kuittilammen laavua.

En tiedä, mistä Kaunislampi on saanut nimensä, koska se ei ole erityisen kaunis, pikemminkin kivinen ja karu. Kallioiset reunat olivat paikoin jyrkkiä.

Lisäksi lammessa uiskenteli kummallisia olioita, jotka seurasivat meitä mulkosilmillään. Ajatus lampeen horjahtamisesta oli pelottava.

Olin ensimmäisen lomareissun jälkeen miettinyt, voisinkohan jotenkin pienentää retkillä kantamani kamerajärjestelmän painoa. Sitten keksin, että minähän voin ottaa mukaan toisenkin kameran!

Samsungin peilitön järkkäri kulkee kevyesti kaulassa, ja voin säilyttää painavampaa Nikonia repussa. Kun kaulaan kohdistuu vähemmän painetta, veri kiertää päässä paremmin, ja ajatus on kirkkaampi.

En kuitenkaan soveltanut uutta käytäntöä kuin Kaunislammen kierroksen ajan. Samsung NX2000 tuntui Nikonin jälkeen vähän heppoiselta, eikä mukana ollut objektiivikaan ollut retkikäyttöä ajatellen riittävän monipuolinen.

Kaunislammen ja Kuittilammen välinen etappi oli enimmäkseen mukavaa kulkea. Vajaan parin tunnin jälkeen saavutimmekin retkemme kääntöpisteen.

Kuittilammen laavu ei sijaitse aivan lammen vieressä, ja rantaan päästäkseen täytyykin ensin lompsia kohtalaisen leveän suokaistaleen yli.

Lähestyin lampea käsienpesutarkoituksessa, mikä olikin jännittävä kokemus. Lampea reunustava suo oli notkuvaa sorttia, ja luulen, että se vain kellui lammen päällä. Kädet kyllä tulivat puhtaiksi, mutta paluu laavulle tapahtui merkittävän nopeasti.

Patikoidessamme takaisin autolle minua alkoi kovin laulattaa.

Tiu tau tiu tau tili tali tittan
sirkat soittaa salolla,

pikkuiset peikot ne piilossa pysyy
kirkkaalla päivän valolla.

Vaimo ei arvostanut taiteellista hetkeäni, mutta itse aloin miettiä, voisikohan retkeillessä kantaa mukanaan keytaria. Kamerasta pitäisi ehkä tällöin luopua, mutta soittaminen voisi muuten keventää matkantekoa.

Ajatus vaikutti hyvältä, mutta se saattoi johtua vain siitä, että painavampi kamera haittasi taas verenkiertoani. Minun ehkä täytyisi tehdä asialle jotain.