Kvikkjokkin tunturiasema - jota aluksi kaavailimme yöpaikaksi - vaikuttaa nettikommenttien perusteella vanhalta, ja kaipaa jo kunnostusta. Omaa kokemusta asiasta ei tosin ole, mutta Årrenjarkaan poikettuamme päätimme joka tapauksessa pystyttää telttamme Saggat-järven rantaan.
Illalla oli vielä sopivasti aikaa, joten lähdimme kipuamaan läheiselle Årrevarelle. Polku oli käytännössä mönkkäriuraa eikä edes kovin pitkä, mutta 522 metriä korkealle vaaralle nouseminen vei silti hetken.
Årrevaren pohjoispuolelta näkyi Sarekin huippuja...
... ja etelämpää taas avautui kolimainen maisema Saggat-järvelle. Tosin pieni järvihän se on, jos Pieliseen verrataan, heh.
Vaaran laelta löytyi myös laavu, joka ruotsalaiseen tapaan oli hiukan vaatimaton.
Myöhemmin illalla Årrenjarkaan saapui muitakin kansallisuuksia. Ensin lähellemme majoittui ruotsalainen pariskunta, joka rullasi matkailuautostaan ulos markiisin, ja asettui sen alle retkipöytineen juomaan viiniä.
Hetkeä myöhemmin paikalle kurvasi vielä saksalainen seurue, joka nosti ylös retkeilyautonsa kattoon rakennetun nukkuma-alkovin, pystytti autonsa sivulle huvilateltan, ja asettui sen alle retkipöytineen juomaan viiniä.
Omat varusteemme olivat vaatimattomampia, mutta olimme silti tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin. Varsinkin aamut olivat miellyttäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti